Aikaisemmin ilmestyneet blogit

Tältä sivulta löydät ennen vuotta 2013 julkaistuja, Vesa Nevalaisen kirjoittamia blogeja.
16.4.2010 18.43

Psykologit julkisuudessa

Välillä tuntuu, että psykologia on varsinaista salatiedettä, vaikka tosiasiat osoittavat muuta. Psykologit niin akateemisessa maailmassa kuin kliinisellä kentälläkin ovat ihmismielen kummallisuuksien asiantuntijoita, mutta usein julkisuudessa erottuvat alan asiantuntijoina kaikenmaailman tee-se-itse-miehet ja -naiset.

Mietaan ihmissuhdepalstan tietävät kaikki – sen sijaan en itsekään tiennyt, että varsin monella psykologillakin on oma palstansa jossain lehdessä. Varmasti Mietaalla on painavaa sanottavaa, mutta miksi psykologien pitämät ihmissuhdepalstat eivät pääse samanlaiseen valtakunnalliseen maineeseen?

Keksin tähän kummallisuuteen ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin psykologit ovat tavattoman vaatimattomia ja epävarmoja. Näyttää siltä että tieto ei lisää psykologeilla tuskaa, vaan epäilystä omiin kykyihin. Psykologit täydennyskouluttavat itseään kuin viimeistä päivää, mutta silti he kokevat, etteivät osaa kylliksi voidakseen esiintyä julkisuudessa ns. syvällä rintaäänellä.

Psykoterapeuttikouluttaja ei uskalla kommentoida oman terapiamuodon toimivuutta koulutuksessa, koska ”joku muu tietää asian vielä paremmin”. Psykologian tutkija ei millään haluaisi sanoa mitään varmaa oman alansa asiasta televisiossa, koska ”maailmalla on tutkijoita jotka tietävät tästä asiasta niin paljon enemmän”.

Satujen taikapeili vakuutti kuningattarelle, että tämä oli kaunein olento maan päällä. Psykologiksi valmistuva henkilö voisi maisteritodistuksen ja Valviran laillistuspaperin lisäksi saada kouraansa myös peilin joka sanoisi: ”Muistathan, että osaat paljonkin sellaista, jota kukaan muu ei osaa yhtä hyvin”.

Miksi lääkäri aivan oikein olettaa automaattisesti olevansa oman alansa asiantuntija, mutta psykologi ei? Mitä ihmettä ne siellä lääkiksellä puuroon sekoittavat?

Toisaalta psykologien osuus julkisuudessa saattaa jäädä haljuksi myös siksi, että psykologit ovat liian tasapuolisia ja harkitsevaisia haastateltavia. Kunnon lööppiä on vaikea vetäistä psykologista, joka kertoo aina joka asiaan yhden, mutta myös sen toisen puolen. Liiallinen ymmärtäminen tappaa railakkaat mielipiteet ja karkottaa tiedotusvälineet.

Psykologit pitävät työssään kuulemansa rasvaiset jutut tarkasti omana tietonaan, ja he varovat visusti loukkaamasta muita ihmisiä. Nämä ovat tietenkin erinomaisia ominaisuuksia ja olenkin käsittänyt, että vaikka psykologit eivät ole julkisuuden suosikkeja, heillä on varsin kova menekki puolisomarkkinoilla.

Kaikesta huolimatta on harmi, miten valju kuva meistä näkyy julkisuudessa. Tiedän että monella olisi paljon tärkeää sanottavaa. Sellaisiakin asioita, joita kuuntelemalla maailmasta tulisi meille kaikille parempi paikka asua ja elää.

Vetoankin kaikkiin psykologeihin: ensi kerralla kun toimittaja soittaa, olkaa reippaita. Tärkeää sanottavaa ei kannata haudata jahkailuun. Tällainen kokemus voi olla hauskakin – sellainen, jota voi sitten aikanaan vanhana keinutuolissa istuessaan muistella. Niin, ja edelleen aivan liian moni meistä kieltäytyy koko haastattelusta, ja usuttaa toimittajan soittamaan saman työpaikan psykiatrille.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi

20.4.2010 10.42
Olmi
Onkohan psykologian tutkijoilla sanottavaa?
Valitaanko psykologian laitoksiin tutkijat liian sisäsiittoisesti, jolloin uutta ja kiinnostavaa ei synny? Laitokset ovat täynnä väkeä, joiden tutkimukset eivät kiinnosta ketään. Lisäksi on paljon päällekkäistä tutkimusta samoista aiheista eri tutkimuslaitoksissa. Jos tutkitaan itsestäänselvyyksiä, voidaan julkisuuteenkin kertoa vain itsestäänselvyyksiä. Hyvänä esimerkkinä oli jonkun professorin tutkimustulos, jonka mukaan "hyvä pomo ja hyvät työolot parantavat työssä jaksamista". No yllätys yllätys. Uutinenhan olisi se, jos huono pomo ja huonot työolot parantaisivat työssä jaksamista.
28.4.2010 18.56
annarilla
Provosoidutaan nyt sitten...
... kun kerran provosoidaan! Siis Olmi. PItäisikö tutkimukseen ottaa vain sellaisia kysymyksiä, joihin oletetaan saatavan arkitiedon vastainen vastaus? Onko kaikki "yleisesti tiedossa oleva" ihan oikeasti juuri niin? Onko menettely evidence-based, jos siitä on tehty yksi tutkimus - tämän jälkeenhän toistetaan vain itsestäänselvyyksiä?
12.5.2010 9.44
Teemu
Asennetta
Hyvä Vesa, samoja juttuja tulee ajoittain mietittyä ja samat selityksetkin ovat tulleet mieleen. Lisään tuohon vielä pari juttua

1. asiakastyötä tekevät psykologit ja varsinkin psykoterapiaan erikoistuneet välttävät julkisuutta siitä yksinkertaisesta syystä, että se voisi olla haitallista asiakastyön ja terapiaprosessin kannalta. Kyllä minusta ihmisellä (ja terapeutilla) pitää olla tiettyjä motiiveja jos haluaa käydä terapeutilla joka on joka viikko jossain keskusteluohjelmassa viisastelemassa. Toisaalta toivoisin lisää tervettä narsismia ja asennetta, nykyinen nyhverönyyssöstely ei lennä kovin hyvin.

2. Suoraan sanomisesta: mietin että mitenkäs sitten sosiologit ym. jotka varsinkin ovat kyllästettyjä konstruktivistisella "toisaalta-toisaalta-rakennan todellisuutta siitä puhuessani" -ajattelulla. Se ei minusta ole este jotain mieltä jostain olemiselle, mutta toki vaatii heittäytymistä ja joskus itsensä "tyhmentämistä" jotta voi osallistua keskusteluun napakasti.

3. lääkäreillä on käypä hoito ja cochrane, sosiaalialalla laki, insinööreillä laskutoimitukset, mutta mihin psykologi nojaa? Tottakai solidiin tutkimusnäyttöön, mutta on inhimillisesti aika haastavaa olla sekä kliinisen työn että tutkimuksen aallonharjalla samanaikaisesti näin moninaisella alalla. Ilolla olen seurannut kehitystä, jossa psykologit laativat omasta näkökulmastaan best practice -suosituksia, esim. kriisitoimikunnan mietinnöt.

Toivon että lopetetaan valjuuden murehtiminen ja astutaan näkyvyyteen ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen.
5.4.2011 13.52
Liisa
Asiantuntijat ja käsitteet
Vesan rohkaisusta ja kehotuksesta olla reipas, uskaltaudun kommentoimaan "Tee-se-itse asiantuntijoita". Eri ammatti- ja tiedepiireissä käytetään hyvin erilaisia käsitteitä saman aihepiirin ilmiöstä tarkastelukulmasta riippuen. Jos psykologit eivät osaa soveltaa omia käsitteitään näihin eri ympäristöihin, muut ammattilaiset ottavat helposti ilmiöt haltuunsa ja esiintyvät aiheen asiantuntijoina. Psykologi saattaa jäädä miettimään, ettei asia nyt aivan noin ole. Kuitenkin psykologeilla on paljon luotettavaa tietoa arkielämän tilanteisiin sovellettavaksi. Tieto siirtyy arkeen vain kovin hitaasti. Psykologi saattaa jäädä muokkaamaan ja täydentämään tietoaan. Näin joku muu ehtii vähäisemmällä tiedolla tuotteistamaan käytännön ilmiön. Uusi lausuntoja antava asiantuntija on syntynyt.