Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


13.3.2018 9.39

Aina ei tarvitse tietää

Vesa Nevalainen

Psykologeilla on kova haaste valmentaa ihmisiä epävarmuuteen.

Vesa Nevalainen_Mauri Helenius_rajattu
Kuva: Mauri Helenius
Onhan siitä jo aikaa, kun luin kirjan jossa julkisuuden henkilöt olivat vastanneet lasten kysymykseen siitä, mikä on elämän tarkoitus. Hannu Salama oli ainoa, joka oli rehellinen: Voi lapset, en minä tiedä.

Meitä ajaa joku ihme vimma siitä, että kaikki on tiedettävä, jokaiseen asiaan täytyy löytää ratkaisu. Emme osaa sietää epävarmuutta. Harmaat ja monimutkaiset asiat pitää vääntää väkisellä piikkilangalla mustaksi ja valkoiseksi. Puoltaan valitsemattomat pakotetaan vastapuolelle.

Maailma on monimutkainen; emme ymmärrä mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa, todellisuudessa kukaan ei voi aavistaakaan mikä on olemassaolomme tarkoitus. Suurin osa ihmisistä ei opi koodaamaan, ei ymmärrä mitä ne algoritmit ovat, ei hahmota suhteellisuusteoriaa tai vaikka hahmottaisikin, ei osaa ratkaista teorian takana olevia uusia pulmia. Herranen aika: enimmäkseen emme ymmärrä edes sitä, mitä oma puolisomme koettaa sanoa.

Joka päivä tulee uusia härpäkkeitä ja niihin uusia ohjelmia, tietoa tunkee molemmista korvista sisään ja Googlesta ulos. Pärjätäkseen edes jotenkuten on hallittava keskustelu, mikroilmeet, nettietiketti, nopeasti toisenlaiseksi muuttunut vuorovaikutusilmasto, mitä näitä on? Robotit tulevat ja tekevät helpot työt, kompleksisten prosessien hallitsijoista on pulaa. Asiat muuttuvat satoja kertoja nopeammin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Ja sitten tulee Trump ja lupaa palauttaa vanhan maailman. Tulee Brexit ja lupaa palauttaa brittiläisen imperiumin jossa valkoinen ihminen siemailee teetä plataanipuun alla. Tulee Putin ja lupaa palauttaa miehisen voiman. Tulee Halla-aho ja lupaa palauttaa Suomen suomalaisille. Tulee nigerialaiskirje ja lupaa miljoonia, jos maksat ensin pienet kulut. Tulee kiihkomielinen saarnaaja ja lupaa 49 neitsyettä, jos posautat itsesi ja lauman muita viattomia taivaan tuuliin.

Kaikki kelpaa, kunhan se ei jätä meitä epätietoisuuteen. Mitä oudoimmat uskonnolliset liikkeet ja mitä kummallisimmat poliittiset puolueet menestyvät, koska ne lupaavat sitä, mitä kansalainen haluaa: varmuutta, neuvoa siitä mikä on mukamas oikea tapa toimia.

Ehdottomuus valtaa alaa, vaikka oikeasti maailma tulee entistä monimutkaisemmaksi. Somessa peukutetaan ja lasketaan peukutuksia. Terveyspalveluissa ja lounasravintoloissa painetaan ”Happy or not” –nappia, aivan kuin kaikki olisi oikeasti täysin ihanaa tai ihan sköndeä.

Mutta ei tässä aina huru-ukkoja kaivata. Myös tiede yrittää selittää monimutkaisia asioita yksisilmäisillä malleilla. Psykologiakin. Oli yksioikoista behaviorismia ja kieltämättä hauskempaa, mutta aivan yhtä yksioikoisen kirkasotsaista freudilaisuutta tai kleinilaisuutta. Jossain välissä kaikki psykologiset ilmiöt yritettiin puristaa evoluutiopsykologian kymmenen numeroa liian pieneen haarniskaan. Tätä nykyä mindfulness tarjoaa oivan yksioikoisen selityksen siihen, miksi Jeppe juo ja Peppe luo.

Akateemisen loputon väittely ja somehaukut kertovat karua kieltä siitä mitä tapahtuu, kun järkevät ihmiset hakevat selkeitä ratkaisuja monimutkaisiin ilmiöihin. Sensaatiolehtien lööpit kertovat karua tarinaa siitä mitä tapahtuu, kun tilanteeseen ei ole ratkaisua, mutta joku ratkaisu on pakko keksiä. Silloin heiluu puukko.

Psykologeilla onkin sitten kova haaste valmentaa ihmisiä epävarmuuteen. Psykologisiin tutkimuksiin ja terapiaankin hakeudutaan useimmiten siksi, että halutaan tietoa siitä, mikä itseä vaivaa. Halutaan psykologilta vastauksia. Epävarmuutta tarjoava ja siihen kannustava psykologi koetaan helposti huonoksi psykologiksi. ”Vaihdoin siihen energiahoitoon, kun ei sillä psykologilla ollut minulle mitään kunnollisia neuvoja”.

Olen Vesa Nevalainen, enkä oikeastaan tiedä paljon mitään.


Palaa otsikoihin | 7 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
14.3.2018 6.35
Zerlina
Epäily ja epävarmuus
Tietäminen eli asioiden tutkiminen ja uteliaisuus ovat tärkeitä. On hyvä, kun huomaa, miten tiedollakin on rajansa ja totuus voi muuttua. Mutta epävarmuus on vaikeata sietää - samaa mieltä siitä. Siksi rakennan ajatusmaailmani parhaan olemassaolevan tiedon varaan. Ja olen kriittinen ja valmis uusiin näkökulmiin. Terapia antaa perspektiivin omaan itseeni. Opin siitäkin uutta. Oppiminen ei lopu vaikka terapia loppuisi. Eikä epäily.
22.3.2018 12.40
Olipas virkistävä
Aivan upean virkistävä ja puhutteleva kirjoitus ja niin samaa mieltä.
22.3.2018 12.57
Av.psykologi
Olipa virkistävä ja herättelevä kirjoitus :)
22.3.2018 13.08
;)
Joskus takavuosikymmenillä puhuttiin kulutusyhteiskunnasta, mitähän sanoisivat tästä nykymenosta? Eli kyllä sitä elämän tarkoitusta tarjotaan meille koko ajan tuutin täydeltä. Tarkoitus on kuluttaa, ostaa ja myydä, ja tehdä sitä yhä enemmän, jotta talous "kasvaisi". Tämän täytyy on markkinayhteiskunnan eläjän elämisen tarkoitus.
23.3.2018 22.57
RL
Kiitos! Tähän olen pyrkinyt, mutta usko loppuu usein kesken. Tästä sitä saa lisää...siis uskoa itseen.
3.4.2018 9.56
Satu
Kiitos Vesa!
Kiitos hauskasta, oivaltavasta ja huojentavasta tekstistäsi.
13.4.2018 23.10
Kiitos
Tämä oli parasta luettavaa pitkästä aikaa.