Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


26.9.2013 15.43

Barbie Dumpperin puikoissa

Ruotsalaiset ovat aina vaan valovuoden edellä suomalaisia. Itseluottamus on kunnossa, teollisuus voi hyvin, elintaso on ylipäätään hyvässä nousussa. Tällaisia eroja ei pitäisi olla, koska yhteiskuntamme ovat perin samankaltaisia. Keksin oikeastaan vain yhden eron maittemme välille. Suomessa puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä, kun taas Ruotsi liputtaa sukupuolineutraalisuutta. Ei kai kaikki voi olla tästä kiinni – vai voiko sittenkin?


Sukupuolisensitiivisyys vaikuttaa hienolta, sillä sukupuoli on toki jees vällyjen alla ja sensitiivisyys mille tahansa asialle on hyväksi. Mutta yhdessä nämä kaksi sanaa tarkoittavat sitä, että tytöt ja pojat keskustelevat erikseen niistä asioista, joista heidän pitäisi oppia keskustelemaan yhdessä. Siis, kuin söisimme erikseen natriumia ja kloridia, että saisimme massuumme suolaa?

Meillä harrastetaan tyttö- ja poikaryhmiä. Kouluihin ja päiväkoteihin manataan jostain pojille omaa ohjelmaa, jotain jännää seikkailua. Kuulkaas nyt. Poikien älyssä ei ole kehumista lähtökohtaisestikaan, mutta siitä vähästäkin lähtee pois 90 prosenttia, kun heidät laitetaan keskenään jonnekin. Lukekaa Goldingin ”Kärpästen herra”. Tai kuunnelkaa äijiä saunaillassa. Yhdenkin tytön tai naisen paikalle ilmestyminen vähentää kiusaamista ja tyhmiä juttuja dramaattisesti. Ja miksi ihmeessä vain pojilla olisi oikeus seikkailla? Eivätkö tytöt vieläkään saa pitää hauskaa tässä piilosovinistisessa yhteiskunnassamme? Ja onko se tyttöjen vika, jos pojat on opetettu laiskemmiksi, eivätkä he siksi pärjää koulussa?

Ruotsissa painotetaan päiväkodeista alkaen sukupuolineutraalisuutta. Ei ole tyttöjen tai poikien juttuja. Tunnen pienen pojan, joka tykkää pukeutua kimaltaviin kultaisiin kenkiin päiväkodissa. Suomessa tämä poika olisi jo pilkattu maan rakoon ja pojan isä olisi polttanut kengät saunan pesässä. Vaikka sukupuolirooleja liudennetaan tietoisesti, osaavat ruotsalaiset miehet ja naiset silti seurustella keskenään. Suomalaiset hellivät mielellään myyttiä ruotsalaisista homoista. Todellisuudessa Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän homoseksuaaleja.

Entäs jos suomalaiset eivät osaa keskustella siksi, että he eivät osaa suhtautua luontevasti vastakkaiseen sukupuoleen? Heillehän on jo pienestä pitäen iskostettu ajatus siitä, että tytöt ja pojat ovat eri planeetoilta. Vauvaiästä asti on poikien leluja ja poikien vaatteita, ja esiopetuksen opetussuunnitelman arvopohjassakin korostetaan sukupuolisensitiivisyyttä. Kun naisia ei tunneta, niin helposti heistä tulee huoria tai jalustalle nostettavia kuningattaria. Miten sellaisen kanssa osaisi istahtaa suunnittelemaan uutta kännykkää, jonka suuri maailma haluaisi ostaa? Tai miten sellaisen kanssa suunnittelisi maailmaa mullistavan muotivaatemalliston? Kuvaavaa onkin, että tätä nykyä vientitulomme tulevat taas kerran perinteisiltä äijäaloilta: sahat, paperiteollisuus, terästuotteet.

Ja mikä sitten on psykologien osuus tässä kaikessa? Vetää ryhmiä erikseen tytöille ja pojille. Ymmärtää vilkkaita poikia koulussa ja työelämässä. Leikata vilkkaitten tyttöjen siipiä. Ja hoitaa väsyneitä ja masentuneita naisia. Miehiä ei kannata terapoida, eiväthän pojat kuitenkaan osaa puhua. Juokoot viinaa itsehoidoksi.

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja on aikanaan ostanut yhdelle pojalleen sekä auton että nuken.


Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi