Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


6.8.2015 9.28

Elän kuplassa

Vaalien jälkeen on puhuttu todellisesta Suomesta ja siitä, että eteläisellä rannikolla asuu todellisuudesta vieraantuneita liberaaliviherhippejä, jotka elävät kuplassa.

Pakkohan tämä on tunnustaa. Oikein pakenemalla pakenin sieltä todellisesta Suomesta tänne tuuliselle niemimaalle, jossa halutaan uskoa ihmisistä hyvää ja jossa ollaan himpun vapaamielisempiä kuin muualla. Toisaalta onhan maallakin viherkuplia, ja niitten asukkaat puolustavat toisiaan ihailtavalla sitkeydellä.

Kuplassa voi hetkeksi unohtaa todellisuuden. Sen, että tämä maamme teloitti vielä 1943 naisen. Sen, että vain seitsemän prosenttia kannattaa ehdottomasti sitä, että kehitysapumme on nostettava 0.7 prosenttiin kansantuotteesta. Sen, että ostamme uusia asejärjestelmiä ja leikkaamme samaan aikaan päiväkodeista ja kouluista. Sen, että oikeusministeri on valmis harkitsemaan kuolemantuomion palauttamista.

Kuplani tuo tunteen siitä, että sen sisällä oleva henkilö on rakastettu ja hän voi myös rakastaa muita. Hän tuntee, että ihmiskunta on oppinut virheistään ja on valmis vakavissaan torjumaan kasvihuoneilmiötä. Hän haluaa tuntea, että mokat ja virheet annetaan anteeksi, häneltä ei vaadita enempää kuin mihin hän pystyy. Hän haluaa tunteen siitä, että yhteiskunta auttaa häntä paranemaan masennuksesta, tuosta potentiaalisesti tappavasta taudista, tai jostain muusta vaivasta.

Mutta eihän tämä ole ainoa kupla. Kyllä ne Suomen sisun tyypitkin kuplassa elävät. Siellä kuplassa kyräillään vierasta ja outoa ja epäillään, että kun kääntää selkänsä, joku vie sillä aikaa auton ja naiset. Siellä kuplassa mennään vahvasti tunteella eikä vastakkaisia mielipiteitä erityisesti arvosteta. Niille nauretaan pilkallisesti. Vedotaan siihen, että lapsikin tietää, että noin naurettavasti ajatteleva tyyppi on väärässä. Kuplan rajat ovat terävät, kuin piikkilankaa.

On niitä muunkinlaisia kuplia. Jossakin menestytään ja juodaan shampanjaa, ajellaan hienoilla autoilla ja lähetellään matkoilta postikortteja, ai niin nykyään siis twiittejä. Glamouria, kauniita ihmisiä ja pukujuhlia.

Kannattaa miettiä, millaisessa kuplassa aamusumppinsa siemailee. Joissakin kuplissa on ahdasta. Klubin jäsenyyden hintana on, että omia mielipiteitä ei sallita. Joissakin kuplissa vaihtuu ilma niin huonosti, että on hengitettävä kellarille lemuavaa, ummehtunutta ilmaa. Kupla voi olla yltä päältä homeessa.

Eiväthän kaikki elä kuplassa. He eivät viilaa itseään silmiin. Jos he epäonnistuvat, he löytävät itsestään syitä. Jos he onnistuvat, syynä voi olla ihan vaan hyvä onni. Usein he ovat oikeassa ja usein he ovat myös masentuneita. Ilman kuplan suojaa emme saa illuusioilta tukea. Elämä on aika karua, jos se tunkee suodattamattomana suoraan aivokuorelle. Kuplan avulla itseään huijaava on onnellisessa asemassa ja voimissaan.

Kuplia ja unelmia tarvitaan. Toivon mukaan kukaan ei usuta psykologeja puhkomaan kuplia. Ainakaan minua ei saa häätää kuplastani.  Varmuuden vuoksi varoitan edes yrittämästä. Olen aiemmin elänyt niin monta vuotta siellä itselleni vieraassa kuplassa, että kynteni ovat edelleen terävät.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

12.8.2015 20.43
pahnis
unen kupla - ainut kupla
Vesa unohtaa kivasti puskuroivan uniprosessoinnin. Kyllä psyyke sietää melkoista "arkea", jos unet eivät liiaksi ole vaikkapa alkoholin häiritsemiä.