Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


19.6.2018 9.31

Hampurilainen, tortilla ja uunimakkara

Vesa Nevalainen

Jotkut paheet tuottavat meille sosiaalista tai psyykkistä mielihyvää.

Vesa Nevalainen_Mauri Helenius_rajattu
Kuva: Mauri Helenius
Oppilailta oli kysytty, mistä kouluruuista he pitävät eniten. Tuloksena oli tuo ravintoympyräniilojen kauhukuva, varsinainen pahan kolmio. Tekisi mieli sanoa (ja sanonkin), että kansa on puhunut –pulinat pois.

Lapset, aikuiset, vanhukset. Kaikille taitaa olla yhteistä se, että haluamme usein sellaisia asioita, jotka ovat meille pahaksi. Pahaksi biologisessa mielessä. Mutta jotkut paheet tuottavat meille sosiaalista tai psyykkistä mielihyvää. Jokainen vähänkin järkevä ihminen tietää, että lohtusuklaa oikeasti toimii silloin, kun töissä menee huonosti tai puoliso jäkättää. Tuleehan siitä psyykkistä mielihyvää, kun suu on täynnä maittavaa mutusteltavaa. Jos haluaa olla nuori tai edes nuorekas, jengissä mukana olemista edistää kun vetää frendien kanssa pizzaa tai hampparia. Koska sitä enemmistö tekee. Ja siinä on vielä bonuksena sellainen kiva synnin leima.

Luontaistuotekaupan piimällä ja mustajuuriraasteella ei pääse kaikkiin piireihin. Ja kuka on mieluummin fiksu ja yksin kuin vähän tyhmä mutta suosittu?

Yhteiskunnan instituutiot tukevat tahattomasti biologista itsetuhoa mutta psykososiaalista mielihyvää. Kaikki kovat tyypit vetävät välitunnilla tupakkaa, koska ei ole mitään muutakaan tapaa osoittaa olevansa kovanaama. Kiihkeän työpäivän aikana katsotaan pahalla sitä joka nostaa jalat pöydälle ja rentoutuu. Mutta kaikkien mielestä on ihan ok, jos vetää strykniinintehoista kahvia ja sen päälle nikotiinipötkylän pihalla. Ja mitä ihmettä normaali tanssihaluton/kyvytön nuori tekee diskossa, kuin juo aikansa kuluksi viinaa? Pelaa pasianssia vai?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jauhaa vuodesta toiseen sitä, miten viina ja istuminen tappavat. Mutta rento löhöily ja pikku hiprakka ovat tehneet meistä monista ujoista nössyköistä ihmisiä, jotka saavat ystäviä, menestystä ja pikkutuhmaa iltaviihdykettä. Miksi THL ei kerro, millä muilla keinoilla pääsemme kiinni näihin tärkeisiin asioihin? Vai eikö sellaisia ole? Onko ilo ilman viinaa todellakin teeskentelyä?

Ihminen ei olisi ihminen, ellei psykososiaalinen mielihyvä menisi biologisen mielihyvän edelle. Ilman tätä ominaisuutta meillä ei olisi ollut Jeesusta, Nelson Mandelaa tai äiti Teresaa. Olemme valmiit kärsimään kipua ja nälkää, jopa kuolemaan oikeaksi pitämiemme asioitten vuoksi. Tuo jaloissani mouruava musta kissa ei todellakaan tekisi sellaista. Tapamme itsemme epäterveellisillä ruuilla ja juomilla, jos se tekee meidät onnelliseksi edes hetkeksi.

Mitä jos tekisimme rehellistä propagandaa? Rööki huulessa näytät kovemmalta tyypiltä, ja se voi hyvinkin auttaa sinua pääsemään piireihin. Mutta syöpä keuhkoissa ja vaatteet ummehtuneelta lemuavana ystävät eivät ehkä enää hingukaan lähellesi. Pikku huikka rentouttaa kivasti ja auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin. Mutta ilman päihdetukea pokattu tyyppi taitaa silti olla parempi ja pysyvämpi. Samoin ilman lisähappea Himalajalle kiipeävä on kovempi hemmo kuin se, jolla on lisähappea ja kuusi sherpaa kantamassa.

Ja totta kai rasvainen roskaruoka on hyvää. Mutta moni muukin eines on hyvää, jos sille vain antaa tilaisuuden. Ne koulun lahnapuikot ovat itse asiassa tosi nannaa. Ja juuri se kivoista kivoin tyyppi saattaa olla niistä samaa mieltä kanssasi. Ja se voi tykätä ujosta, punastelevasta ihmisestä, joka yrittää tehdä tuttavuutta ilman kemikaalien turvaa.

Tämä oli tällainen kahden suklaapalan blogi.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja