Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


6.11.2015 9.00

Hoitolottoa

Vesa Nevalainen

Tämä on aika karua. Julkiselta sektorilta on koko ajan vaikeampaa saada kunnollista hoitoa psyykkisiin vaivoihin. Ennen tämä oli mahdollista. Kansakunta oli huomattavasti nykyistä köyhempi, mutta jotenkin meillä oli silti siihen varaa.

Lasten osalta olen jo pitempään ihmetellyt, mistä löytyy kyllin sopiva ja kyllin terve lapsi, että hän pääsisi hoitoon. Jos lapsella on liian suuret ongelmat, hoidolle ei kuulemma ole vastetta. Jos lapsi tai vanhemmat pistävät vastaan, ei kannata yrittääkään. Jos lasta ei vaivaa näistä kumpikaan, hän ei luultavasti tarvitse hoitoa.

Sekin on mielenkiintoista, että koulupsykologit tekevät ehkäisevää työtä, perheneuvola tekee ehkäisevää työtä ja lastenpsykiatria tekee ehkäisevää työtä. Kuka sitten hoitaa enää ketään? Hoitoa tehdään vähän salaa ja syyllisellä mielellä. Toisaalta se, mitä mitataan, on suoritteiden määrä.

Terveyskeskuspsykologien toiminta on ajettu osassa kuntia alas ainakin aikuisten osalta. Osa on palkannut tilalle psykiatrisia sairaanhoitajia, osa ei ketään. Asiakas saa parhaassakin tapauksessa lyhyen hoitojakson, jossa käytetään tiettyä, manuaalin mukaan vetäistyä terapiamuotoa. Jos jakso ei auta, asiakas siirretään lääkehoidon ja pitkin välein tapahtuvan seurannan piiriin. Ikään kuin rangaistuksena siitä, ettei hän parantunut hoitokaavan tuottamassa jumalaisessa määräajassa.

Kunnallisesta systeemistä ei näytä löytyvän apua edes sellaiselle henkilölle, joka on todennäköisesti muille vaarallinen.

Katselin THL:n tilastoja terveydenhuollon kulujen kehityksestä.  Laskin yhteen erikoissairaan- ja perusterveydenhuollon menojen kokonaismääriä ja vastaavia mielenterveyshoitojen kuluja. Esimerkiksi vuodesta 2011 vuoteen 2013 mentäessä mielenterveyshoitojen kulut laskivat 6,4 prosenttia, mutta kokonaisuudessaan terveydenhuollon kulut kasvoivat neljä prosenttia.

Lääkkeisiin käytetty rahamäärä muuten kasvoi käytännössä joka ikinen vuosi. Lääkärilehden mukaan nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Koko väestön keskuudessakin psykoosi- ja masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi 1,3 prosenttia.

Saisihan tuolla psyykenlääkkeisiin käytetyllä rahalla muutakin. Vaikkapa 3427 lisäpsykologia koko vuodeksi.

Psyykkiset sairaudet ovat suhteellisen hyvin parannettavia. Mutta köyhällä ei ole varaa Kelan ylläpitämään kuntoutukseen. Ei se ilmaista ole. Olemme sairainakin eriarvoisia. Hoitamaton psyykenpotilas tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Mikä ihme meitä vaivaa? Systeemi on sairaampi kuin potilaansa.

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole masentaa hoitoa tarvitsevia kansalaisia.  Tietenkin kannattaa yrittää, sillä aina joku saa apua myös julkisista palveluista. Mutta olisi kyllä jo korkea aika havahtua siihen, mihin niukenneet rahavarat ihan oikeasti kannattaisi käyttää.


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi

6.11.2015 14.30
am
Tämä oli hyvä kirjoitus. Tämä teksti olisi syytä julkaista valtamedioissakin, tässä on todellakin yhteiskunnallisen keskustelun paikka.

Olen ollut psykologina hoitoketjun joka kohdassa ja tehnyt sen huomion, että joka paikassa nykyään vain arvioidaan. Missään julkisissa palveluissa ei tunnu olevan resursseja varsinaiseen hoitoon. Asiakasnäkökulmasta tämä mahtaa olla hyvin turhauttavaa. Mielenterveyspalvelujen suunnittelusta puuttuu riittävä psykologinen ymmärrys.
7.11.2015 11.33
Eija Ranta
Hyvä kirjoitus
Toivottavasti tämä teksti saa näkyvyyttä muuallakin kuin psykologien keskuudessa.