Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


20.1.2017 14.57

Kuka täällä on vastuussa?

Minulla on jääkaapin ovessa lappu, jonka aikoinaan raapustin irti yhdysvaltalaisesta kuohuviinipullosta. Siinä näytetään kuvan kanssa, että pulloa ei saa avata niin päin, että korkki tulee silmiin. Toinen kuva näyttää, että pullo on avattava pullo silmistä poispäin. Myyjä on vapauttanut itsensä vastuusta.
Jäätelöpaketeissa lukee, että pakkauksissa saattaa olla pieniä jäämiä pähkinästä. Siltä varalta, että kukaan pähkinäallergikko ei voi laskuttaa heitä. Lääkkeiden tuoteselosteissa varoitetaan oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Älkää lukeko antibioottipakkauksesta haittavaikutuksista, jos aiotte syödä sen lääkekuurin. Kaikkein paras oli vakuutusyhtiö, jossa jo automaattinen puhelinvastaaja ilmoitti, mistä eri vaihtoehdoista ei kannata edes jatkaa puhelua.

Sitten on vielä käsite ”poliittinen vastuu”. Se näyttää tarkoittavan sitä, että kukaan ei ota oikeaa vastuuta mistään. Joskus se voi johtaa edustajanpaikasta luopumiseen, mutta seuraavissa vaaleissa kaikki on jo anteeksi annettu.

Kukaan ei lähtökohtaisesti enää ota vastuuta yhtään mistään. Onkin kehitetty hupaisa käsite ”aikuisten oikeasti” ilmaisemaan, että nyt ollaan ihan vakavissaan ja kannetaan vastuuta. Rakastetaan toista aikuisten oikeasti tai ollaan aikuisten oikeasti pahoillaan siitä, että tuli juotua liikaa ja törppöiltyä.

Yksi ikuisuusaiheista on se, kenelle kuuluu vastuu lapsen kasvatuksesta. Vanhemmat pallottelevat vastuuta koululle ja opettajat vanhemmille. Jos meillä olisi vastuuta ottava kulttuuri, ei asiassa olisi mitään epäselvää. Vanhemmat ottavat vastuun kotipuolen jutuista ja opettajat koulujutuista. Ja lapsi itse ottaa tietenkin itse vastuuta kaikesta siitä, minkä hän jo käsittää.

Ennen vanhaan kaikki oli kieltämättä helpompaa. Kekkonen oli pomo ja otti vastuun kaikesta. Opettaja otti vastuun luokastaan (ja usein samalla koko kylästä). Lääkäri otti vastuun alueensa potilaista. Toisaalta eipä kukaan vaatinutkaan ketään vastuuseen mistään pienestä ja joutavasta. Ei ollut mitään tarvetta ilmoittaa joka tuutista kaikkia niitä asioita, joista ei ota vastuuta. Ymmärrettiin, että joskus salama lyö päähän, mutta ei siitä kannata lähteä syyttämään ketään.

Tulevaisuus ei kyllä vaikuta tältä osin ihan hyvältä. Töissä painotetaan tiimin kollektiivista vastuuta. Pomo onkin ihan sananmukaisesti piilossa. Koulussakin haetaan yhteistä työskentelyä ja ongelmanratkaisua. Kollektiivinen vastuu on ihan kivaa, mutta eihän se oikeasti ole kenenkään vastuulla.

Kun jossain tapahtuu jotain kamalaa, vedotaan yhteisöllisyyteen. Tässä on se järki, että ihminen ei oikein pärjää yksinään. Mutta ei voi olla niin, että jos joku ampuu ihmisiä, yhteisö on syypää. Tai jos pieni osa ihmisistä juo kaksin käsin viinaa ja räyhää kaduilla, syy olisi yhteisössä. Kyllä yksittäisiä ihmisiä täytyy voida vastuuttaa siitä, että he ovat kusipäitä.

Psykologit ja lakimiehet voisivat lopultakin lopettaa keskinäisen kyräilyn ja alkaa leikkiä yhdessä. Voitaisiin luoda yhdessä kohtuullisen vastuunoton prinsiippi. Se tarkoittaisi sitä, että mietitään, mistä asioista ihmistä voi kohtuudella vastuullista ja mistä ei. Psykologien pitäisi edistää ilmapiiriä, jossa vastuun ottaja on se kova jätkä. Vastuuta pakoileva ja koko ajan selustaansa varmisteleva on se luuseri, joka kukaan ei halua olla.

Tämä kaikki on tärkeää siksi, että vastuuta pakoileva ihminen ei uskalla tehdä mitään, ei uskalla sanoa mitään todellista, ei uskalla yrittää mitään uutta. hän näivettää koko ihmiskuntaa. Vastuun antaminen ja ottaminen kasvattaa niin lasta kuin aikuistakin. Vastuu saa rinnan röyhistymään. Vastuu antaa tunteen siitä, että elämä on mielekästä. Vastuu auttaa jaksamaan. Ei vastuu ole mikään maapallon kokoinen taakka selässä. Vastuu on sitä, että ihminen ottaa oman elämänsä haltuunsa. Ja se on hauskaa.

Kannan kaiken vastuun lukijalle mahdollisesti aiheutuneesta mielihyvästä.

Vesa Nevalainen





Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja