Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


29.8.2014 13.28

Kuunnellaan toisiamme

Olisikohan maailma parempi paikka, jos kuuntelisimme, mitä ihmisillä on sanottavanaan?

Psykologi varoitteli taannoin, että lapsilta ei saa kaupassa kysyä, millaista jugurttia he haluavat syödä. No joo, eiväthän lapset tietenkään voi aina valita, mitä he ottavat syötäväkseen, mutta kyllä minä olen omieni kanssa käynyt ihan rakentavia keskusteluja siltä pohjalta, mitä he ovat halunneet.

Tutkimusten mukaan lapset tietävät aikuisia paremmin, mitkä ovat vaaran paikat koulussa, mutta eihän heiltä kysytä.  Opetus- ja oppilashuoltosuunnitelmia laadittaessa pitäisi kysyä lasten ajatuksia, mutta ei niitä vieläkään aina kysytä. Tai sitten kysytään siltä oppilaskunnan ysiluokkalaiselta, aikuisen näköiseltä kivalta tytöltä tai pojalta, mitä koulun oppilaat mahdollisesti haluaisivat.

Poliitikot kertovat, mitä HE haluavat kansan tekevän. Ei heillä ole aikaa kuunnella, mitä kansa haluaa – vaikka kansalaiset lähettävät heille rystyset kipeinä sähköposteja aamusta yömyöhään.

Työpaikan kuulemistilaisuudet vasta lystejä ovatkin. Siellä esitellään suunnitelma ja työntekijät vastustavat sitä intohimoisesti. Ajan loputtua päätetään kuulemistilaisuus ja tehdään, niin kuin aiemmin on jo päätetty.

Kaikki tietävät, että puolisot harvoin kuuntelevat toisiaan. Kun tuntee toisen tarpeeksi kauan (pari viikkoakin piisaa), ihminen alkaa ajatella, että hän pystyy lukemaan tuon toisen ajatukset.

Uskonnot opettavat, että ihmisen teot vaikuttavat siihen, mitä heille kuolemassa tapahtuu. Pyhä Pietari tai vastaava ikään kuin kuulee meitä viimeisellä tuomiolla. Kuitenkin kaikkivaltias on jo etukäteen tiennyt kaikki houkutukset ja sudenkuopat, joihin tulemme haksahtamaan.

Niin ja eri valtioiden hallitukset salakuuntelevat kansalaisiaan, ja saksalaiset salakuuntelevat jenkkejä ja jenkit kaikkia. Mikään ei jää huomaamatta, paitsi se lentokone, joka katosi kaikilta kuin mustaan aukkoon. Mutta nämä kuuntelijat kuuntelevat vain sitä, mitä odottavat löytävänsä. Ei heitä kiinnosta tietää, mitä yksittäinen pieni ihminen haluaa.

Psykologi kuuntelee ihmisiä. Mutta on siinä jotain hassua, että pitää maksaa siitä, tai ainakin mennä ammattilaisen luo, että tulee kuulluksi. Ja psykologikin kuuntelee usein oman viitekehyksensä kautta, etsii jälkiä siihen sopivista traumaattisista tilanteista.

Jos kuuntelisimme toisiamme, jäisivät riidat ja sodat käymättä. Masennus puolittuisi yhteiskunnassa. Lasten syrjäytyminen vähenisi. Työn tehokkuus nousisi, ja kestävyysvaje katoasi. Mutta kuunnellessamme joutuisimme myöntämään, että välillä olemme väärässä. Ja joutuisimme luopumaan monista ennakkoluuloistamme. Joutuisimme myös hyväksymään toiset ihmiset tasavertaisiksi itsemme kanssa. Aika noloa. Soditaan mieluummin.

Eikä se kuunteleminenkaan ole aina ratkaisu kaikkeen. Nimeltä  mainitsematon virkamiestaho järjesti kuulemistilaisuuden, kuunteli vilpittömin mielin ja kunnolla ja totesi, että kuultavat henkilöt olivat oikeassa. Virkamiestaho muutti suunnitelmaa palautteen mukaiseksi. Mutta eipä sekään kelvannut niille, joita kuultiin. Jopa alkuperäinen esitys oli kuulemma parempi. Mitenkäs se menikään, se kollegan ajatus: ”Elämä on ihmeellistä ja ihminen kummallinen värkki”.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
30.8.2014 9.56
Ewy
Parempaan suuntaan?
Uuden lain innottamina kehittelimme moniammatillisessa kokouksessa aika hyvänoloisen käytännön :) Teimme haastattelupohjan, jonka avulla joku moniammatillisen ryhmän jäsen kiertää luokassa kysymässä opilaiden ajatuksia mm. luokkahenkeen liittyen. Samaan aikaan luokan opettaja täyttää oman lomakkeensa luokan tilanteesta luokan ulkopuolella. Näiden avulla sitten käydään kaikki luokat luokkayhteisötasolla läpi moniammatillisissa kokouksissa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta, saadaan oppilaiden ja opettajien näkemyksiä kuultua yleisellä tasolla ja kun työ jakautuu usealle, ei tapa juuri tuo lisätyötä kellekään :) Jatkamme kokeilua! Terveisin Itäisen alueen koulupsykologi