Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


25.3.2017 9.47

Kyllä sinulla on salattavaa

Ihmisten äänestys- ja kulutuspäätöksiin pyritään vaikuttamaan keräämällä big data -tietoa siitä, mistä asioista ihmiset tykkäävät Facebookissa tai mitä hakuja he tekevät Googlessa. Kaupat pystyvät halutessaan saamaan varsin hyvän kuvan elämästäsi, sillä heillä on tallessa tieto siitä, mitä olet ostanut. Vanhemmat voivat seurata kännykän avulla lastensa liikkeitä. Yhtä lailla se aikuistenkin liikkumistieto tallentuu. Yksittäiset ihmiset ja firmat laittavat mittavat määrät tietoa ja valokuvia pilvipalveluihin, ”kun se on niin kätevää”.

Samaan aikaan puhutaan tietovuodoista, intimiteettivarkauksista, nettihuijareista ja siitä, että rikolliset kiristävät rahaa sillä, että he esimerkiksi sulkevat hotellin kaikki sähköisesti lukittavat ovet ja lupaavat avata ne vasta sitten, kun he saavat sievoisen summan rahaa. Spekuloidaan sillä, voisiko rikollisliiga katkaista vaikkapa kokonaisen maan sähkönjakelun. Kiintoisa oli sekin firma, joka seurasi kännykän kautta työntekijöidensä liikkumista – myös vapaa-ajalla.

Kun asiasta alkaa puhua ihmisten kanssa, on yleisin kommentti: ”ei minulla ole mitään salattavaa”. Ajatus lähtee siitä, että omat valokuvat eivät ole niin arvokkaita, ettei kukaan halua viedä niitä, omat tiedostot ovat niin jokapäiväisiä, ettei niitä kannata pölliä, eikä salaisuuksia oikeastaan ole. Terveystiedoissakaan ei ole mitään peruspukamia nolottavampaa. Ehkä se olisi jopa ihan kivaa vaihtelua, jos suurvaltojen salaiset palvelut jaksaisivat kiinnostua minun, tavallisen pikku kansalaisen asioista? Alepan kassajonossa makkarapaketti kassahihnalla odotellessa olisi hauska ajatella, että on osa James Bondin veroista seikkailua.

Mutta sinulla on oikeus pikku salaisuuksiisi. Sellaisiin hupsuihin, merkityksettömiin. Ei kenellekään kuulu se, montako ksylitolipurukumia syöt kuukaudessa, tai se, että etsit netistä tietoja Sumatran kansantansseista. Sinä et ole rikollinen tai terroristi, jonka toimia pitää seurata yötä päivää. Meillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Se on pyhä asia, ja sen eteen on vuodatettu monen hyvän naisen ja miehen verta. Sekin on salaisuus, ettei sinulla ole mitään salattavaa.

Kyse on oikeastaan koko länsimaisen ihmisen perinteestä. Psykologinen kehityksemme ihmiseksi pyörii itsenäistymisen ja yksityisyyden ympärillä. Tähän asti olemme ajatelleet, että meillä on syvällä psyykkisissä rakenteissamme se jokin, joka on meidän ikiomaa. Haluammeko nyt paljastaa tämän kaiken? Olemmeko valmiit muuttumaan laumapsyyken omaavaksi massaksi? Haluammeko todella tehdä kaikkea samaa mitä muutkin, totella sokeasti sitä mitä joku ylempi meille sanoo, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä?

Mitään tällaista ei pääsisi tapahtumaan, jos olisimme säilyttäneet sen pienen teinin sydämessämme. Sen, joka sanoisi että ei helvetti, älä luulekaan, hyppää kuuseen. Pienessä kapinoinnissa ei ole mitään vikaa silloin, kun kapinoinnin kohde on sellainen, jota on syytäkin vastustaa. Kuten netin kautta tehtävät isot ja pienet intimiteettirikokset.

Luonnollisesti jokainen haluaa välillä avautua, paljastaa jotain salaista sisimmästään. Mutta ihminen haluaa tehdä sen omasta tahdostaan, silloin kuin haluaa, ja siinä muodossa kuin haluaa.

Sinulla täytyy olla jotain salattavaa, jotta voit avautua. Salaisuudet kerrotaan ystäville ja läheisille. Se on keino ilmaista heille, että he ovat sinulle rakkaita. Kasvottomat nettitiedon kerääjät ja nettihuijarit eivät ole niitä, jotka ovat meille rakkaita. Miksi heidän pitäisi tietää sinusta enemmän kuin läheisen ystävän?


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi