Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


29.4.2014 15.21

Kympin pojat

Aika paljon puhutaan kilteistä kympin tytöistä. Tiedättehän tyypin: iloinen, siisti, viittaava tyttö suloiset saparot tukassaan. Sitten on ne kaiken maailman ADHD-tyypit, häiriköt, levottomat, sopeutumattomat, lyhyesti: pojat.


Kouluun pitää saada ryminää ja räiskettä, että pojatkin jaksaisivat innostua. Pulpetissa ei saisi enää istua, vaan pitää tonkia ympäristöä ja etsiä. Näin voidaan saada joku poika jaksamaan peräti lukioon asti. Kouluissa pitää lisätä liikuntaa, että pojat oppisivat käyttäytymään ryhmissä, eivätkä kuolisi liikunnan puutteeseen joskus viisikymppisinä.

Kympin tyttöjä on, mutta heitä on vähemmän kuin luulemme. Muistakaamme Gaussin käyrä. Kympin tyttöys ei kuitenkaan ole tae myöhemmästä menestyksestä elämässä. Yleensä he toki päätyvät työelämään ja hoitavat hommansa kunnialla. Heistä tulee Nobelisteja tai yritysjohtajia vain harvoin. Usein he päätyvät esimerkiksi opettajiksi tai psykologeiksi.

Mutta maailmassa on myös kympin poikia. Osa heistä on kilttejä kympin poikia. Jostain syystä yhteiskunnassamme halutaan kokonaan unohtaa tällaisten poikien olemassaolo.  Työelämästä kympin pojat tuntuvat kadonneen kokonaan. Ehkä he eivät halua huudella kuuluvansa ihmisluokkaan, jota ei virallisesti ole edes olemassa.

Kympin tyttöjä pilkataan, aivan kuin heissä olisi jotain vikaa. Ei kannata virnuilla. He tuovat valtiolle verotuloja, he pyörittävät perhe-elämää rankan työnteon lomassa. He pitävät itsestään huolta, eivätkä ole väärinkäyttämässä yhteiskunnan resursseja istumalla kännissä ja verissä päin terveyskeskuspäivystyksessä.

Heidän murheitaan ei useinkaan kuulla. Hehän ovat niin fiksuja tai ainakin ahkeria, etteivät tarvitse tukea. Usein siitä seuraa burn out ja masennus. Vielä siinäkin vaiheessa ajatellaan, että he parantavat itse itsensä, kun heille lykkää käteen jonkin itsehoito-oppaan.

Tukitoimet on suunnattu ihan muille. Ihmiskunta näkee hirvittävästi vaivaa saadakseen hinattua läpi peruskoulun sen kaikkein motivoitumattomimman. Sitten hän jääkin kotiin kaljoittelemaan.

Alkoholista luopumista edistämään on perustettu ihan oman hoitolinjansa, joka todennäköisesti maksaa enemmän kuin vaikkapa sydän- ja verisuonitautien hoito. Jos joku luopuu tupakanpoltosta, hänelle myönnetään vähintään Suomen leijonan valkoisen ritarikunnan ansiomerkki. Rikollisen uran lopettava saa tukihenkilön ja kuvansa aikakauslehteen. Kunnolla käyttäytyvä ei saa mitään, paitsi maksaa lisää veroja.

Oikeastaan emme edes tiedä, mistä kympin pojat ja tytöt tulevat. Mikä osuus on älykkyydellä tai ahkeruudella? Vai onko kyse yksinkertaisesti muita paremmasta muistista? Paljonko on tuhmia kympin tyttöjä ja poikia, ja mitä heistä tulee aikuisena? Psykologeja ei tunnu kiinnostavan lahjakkaiden lasten tutkiminen.

Mutta pitäisikö opettajiksi ja psykologeiksi valita kympin tyttöjä ja poikia? Ymmärtävätkö he, että oppiminen on joillekin vaikeaa ja tylsää? Olisiko maailma erilainen, jos meillä olisi vähän pöljempiä psykologeja ja opettajia?

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja korostaa olleensa aina oppilas noin tasoa 9-, joten hänellä ei ole puheena olevasta asiasta omakohtaista kokemusta.


Palaa otsikoihin | 10 Kommenttia | Kommentoi