Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


29.4.2014 15.21

Kympin pojat

Aika paljon puhutaan kilteistä kympin tytöistä. Tiedättehän tyypin: iloinen, siisti, viittaava tyttö suloiset saparot tukassaan. Sitten on ne kaiken maailman ADHD-tyypit, häiriköt, levottomat, sopeutumattomat, lyhyesti: pojat.


Kouluun pitää saada ryminää ja räiskettä, että pojatkin jaksaisivat innostua. Pulpetissa ei saisi enää istua, vaan pitää tonkia ympäristöä ja etsiä. Näin voidaan saada joku poika jaksamaan peräti lukioon asti. Kouluissa pitää lisätä liikuntaa, että pojat oppisivat käyttäytymään ryhmissä, eivätkä kuolisi liikunnan puutteeseen joskus viisikymppisinä.

Kympin tyttöjä on, mutta heitä on vähemmän kuin luulemme. Muistakaamme Gaussin käyrä. Kympin tyttöys ei kuitenkaan ole tae myöhemmästä menestyksestä elämässä. Yleensä he toki päätyvät työelämään ja hoitavat hommansa kunnialla. Heistä tulee Nobelisteja tai yritysjohtajia vain harvoin. Usein he päätyvät esimerkiksi opettajiksi tai psykologeiksi.

Mutta maailmassa on myös kympin poikia. Osa heistä on kilttejä kympin poikia. Jostain syystä yhteiskunnassamme halutaan kokonaan unohtaa tällaisten poikien olemassaolo.  Työelämästä kympin pojat tuntuvat kadonneen kokonaan. Ehkä he eivät halua huudella kuuluvansa ihmisluokkaan, jota ei virallisesti ole edes olemassa.

Kympin tyttöjä pilkataan, aivan kuin heissä olisi jotain vikaa. Ei kannata virnuilla. He tuovat valtiolle verotuloja, he pyörittävät perhe-elämää rankan työnteon lomassa. He pitävät itsestään huolta, eivätkä ole väärinkäyttämässä yhteiskunnan resursseja istumalla kännissä ja verissä päin terveyskeskuspäivystyksessä.

Heidän murheitaan ei useinkaan kuulla. Hehän ovat niin fiksuja tai ainakin ahkeria, etteivät tarvitse tukea. Usein siitä seuraa burn out ja masennus. Vielä siinäkin vaiheessa ajatellaan, että he parantavat itse itsensä, kun heille lykkää käteen jonkin itsehoito-oppaan.

Tukitoimet on suunnattu ihan muille. Ihmiskunta näkee hirvittävästi vaivaa saadakseen hinattua läpi peruskoulun sen kaikkein motivoitumattomimman. Sitten hän jääkin kotiin kaljoittelemaan.

Alkoholista luopumista edistämään on perustettu ihan oman hoitolinjansa, joka todennäköisesti maksaa enemmän kuin vaikkapa sydän- ja verisuonitautien hoito. Jos joku luopuu tupakanpoltosta, hänelle myönnetään vähintään Suomen leijonan valkoisen ritarikunnan ansiomerkki. Rikollisen uran lopettava saa tukihenkilön ja kuvansa aikakauslehteen. Kunnolla käyttäytyvä ei saa mitään, paitsi maksaa lisää veroja.

Oikeastaan emme edes tiedä, mistä kympin pojat ja tytöt tulevat. Mikä osuus on älykkyydellä tai ahkeruudella? Vai onko kyse yksinkertaisesti muita paremmasta muistista? Paljonko on tuhmia kympin tyttöjä ja poikia, ja mitä heistä tulee aikuisena? Psykologeja ei tunnu kiinnostavan lahjakkaiden lasten tutkiminen.

Mutta pitäisikö opettajiksi ja psykologeiksi valita kympin tyttöjä ja poikia? Ymmärtävätkö he, että oppiminen on joillekin vaikeaa ja tylsää? Olisiko maailma erilainen, jos meillä olisi vähän pöljempiä psykologeja ja opettajia?

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja korostaa olleensa aina oppilas noin tasoa 9-, joten hänellä ei ole puheena olevasta asiasta omakohtaista kokemusta.


Palaa otsikoihin | 10 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
29.4.2014 21.47
wonderer
10+
Tuo jutun kärki tuppaa karkaamaan tällä kertaa. Ehkä tarvitsisi tiukemman fokuksen. Toki lahjakkaita on myös tutkittu, jopa Suomessa, kuten tiedät. Millaisiin suorituksiin sen pitäisi sitten johtaa? Miten mitata onnistumista. Vaikkapa olla tasapainoinen nuori, joka ei halua akateemiselle uralle, mutta huolimatta kuudesta ällästä lähteekin jäätelökuskiksi ja vapaa-aikanaan toteuttaa itseään hyvinkin monipuolisesti... Mitäs Vesa
tästä tuumit
29.4.2014 22.24
Taika
Kirjoituksen pääpointti?
Hei. En ihan ymmärtänyt kirjoituksen ydinsanomaa. Miksi pitäisi kyseenalaistaa kympinoppilaiden älyllinen kyvykkyys? Kympin poikia ilmeisesti myös on, vaikka en ole heihin itse törmännyt. Muistihan on yksi älykkyyden osa-alue psykologisissa testeissä, siksi viittaaminen "onko koulumenestyksessä kyse älykkyydestä vai pelkästään muistista" on hieman hassu. Älykkyys ei korreloi tutkimusten mukaan menestyksen kanssa, sanovat edelleen tutkimukset. Kyseisellä menestysargumentilla kympin oppilaiden älykkyyttä on siis turhaa kyseenalaistaa. Siihen, että älykkäät eivät aina menesty on varmasti monia syitä. Yksi mahdollisesti masennus- ja itsetunto-ongelmat suorituskeskeisten 10-oppilaiden keskuudessa. Itse tulevana psykologina koen, että olen oikealla paikalla, vaikka olenkin ollut yläasteen ja lukionkin aikana kympin tyttö, joka myöhemmin sairastui vakavaan masennukseen. Jokaisella psykologilla on annettavaa ja myös kympintytölle riittävästi haastetta kehittyä ammatissa. En koe, että kympintyttöys mitenkään söisi omaa osaamistani psykologina, sillä elämän toinenkin puoli on tullut koluttua masennuksen myötä. Kympin oppilaiden koulusuoriutumista ei tarvitse huomioida erityisesti, vaan heidät tulee kohdata yksilöinä ja nähdä muunakin kuin lahjakkaina suoriutujina. Tällöin pontentiaali saadaan käyttöön myös myöhemmässä iässä ja itsetunto terveemmälle pohjalle.
30.4.2014 16.15
pahnis
Kympin suuntautuja
Vielä enemmän, kuin kymppipoikien "sukupuoliroolistereotypiasta", löytyy ongelmaa siitä, että lahjakkuudelle ei ole käyttöä. Siis olisi hyvin tärkeää, että suuntautumisesta aja ammatinvalinnasta oltaisiin kiinnostuneita vielä nykyajassakin.

Anne Roen (1956) mallin mukaisesti kasvaa maailmankuvaansa kohti ammattia jalostava nuori "historian läpi". Siksipä lahjakkuudessa eksistentiaalinen älykkyyden laji merkitsee hyvin paljon koulutuspolitiikan kannalta. Syntyykö mahdollisuus nähdä ihmisen koulutettavuus ylipäätään?

Miten nykyisellään ratkaistaan nerouden myyttisyys - ja päästään realistisempaan käsitykseen yksilön roolista historian subjektina?
Kysymyksiä Vesa siis kykenee jälleen herättämään.
30.4.2014 16.44
Oulun poika
tavisten puolesta
Hyviä pointteja Vesa, mutta kyllähän koulumenestykseen vaikuttavista tekijöistä on tutkimustietoa. Kuten esim. vanhempien ja opettajien uskomukset oppilaan lahjakkuudesta. Näitä uskomuksia Vesa plogissaan tuuletti. Vanhempien mukaan pojat menestyvät koulussa kun ovat niin älykkäitä ja tytöt kun ovat niin ahkeria. Entä meidän psykologien uskomukset?
Kannattaa muistaa, että älykkyyskin lymyää, ja eniten sitä on piilossa ns. tavisten joukoissa. Aina kun pedagogisia toimenpiteitä kohdistetaan johonkin erityisryhmään, niin hyötyyhän se ryhmä siitä. Satsaako suomalainen peruskoulu riittävästi taviksiin?
30.4.2014 18.08
Artemis
Kahdeksikon tasoa vain...
HYvä ja hauska kirjoitus jälleen kerran Vesa! Hyvä, että on huumorintajuisia psykologeja. Opettajat saisivat olla kyllä pöljempiä (no, teinit olisivat tästä eri mieltä, koska eivät uskoisi, että voi olla vieläkin pöljempiä). Ja sekä psykologit että opettajat voisivat käydä tekemässä elämässään ensin jotain muuta ja sitten vasta ryhtyä näihin töihin. Erityisesti opettajat.
En ollut itse kuin kahdeksikon oppilas, juhlimen, tupakka ja pojat kiinnostivat liikaa. Kiitos vanhamuotoinen lukio!
1.5.2014 15.12
Ajatus
Älykkyys
Olen ymmärtänyt, että koulumenestys korreloi vahvasti älykkyystesteistä suoriutumiseen. Itse tiedustelen aina tutkittavilta myös koulumenestystä, kun teen kognitiivisia kykytestejä.
2.5.2014 10.16
6L
Kullekin kykynsä mukaan?
Kansantaloudellinen tai yhteiskuntataloudellinen näkökulma jää näissä keskusteluissa ja tekemisissä (tekemättä jättämisissä) liian usein pois. Miten me autamme kutakin yksilöä löytämään sen omimman uran ja tekemisen, vastuuntuntoisesti yhteiskuntaa kokonaisuutena ajatellen? Emme mitenkään. Opettajilla, ammarinvalinnassa auttavilla ei ole sitten niin minkäänlaista halua ja intoa tähän, puhutamakaan että heillä olisi jonkinlainen vastuu asiasta. Kenellä muulla se edes voisi olla, kuka muu pystyisi tätä tärkeää tehtävää tekemään?
Me tuhlaamme lahjakkuuksia surutta, mitta surullisinta on se, että antamalla vähemmän lahjakkaiden tai vähemmän innokkaiden ajautua ilman ohjausta, me tuotamme niin heille kuin yhteiskunnalle paljon harmia ja kustannuksia.
5.5.2014 22.44
Kokemusta on
Höpsis
Olin kympin tyttö, ja nykyään onnellinen opettaja. En ole ikinä ollut erityisen ahkera eikä burn out ole ollut läheläkään. En sairasta ylikiltteyttä, enkä koskaan ole sairastanut.
22.5.2014 23.46
Yleisestä erityiseen
Re: Kokemusta on
Psykologian asiantuntijoina tiedämme, että olemme yksilöitä kaikki. Kaikki hikut eivät sairastu henkisesti, eivätkä hukkaa lahjakkuuttaan elämän pyörteisiin. Onnellisia olkoot he. Huomiota silti olisi hyvä tietoisesti kiinnittää luokan heikkojen oppilaiden lisäksi myös toiseen ääripäähän eli kympin oppilaisiin. Olen Vesalaisen kanssa siinä samaa mieltä, että helposti kympin oppilaiden ongelmat voivat peittyä suoritumisen varjoon. Koulun tehtävä on kasvattaa yksilöitä ja auttaa heitä löytämään oma paikkansa maailmassa. Peruskoulu ei ole ensisijaisesti numerotehdas. Huippuoppilaat luultavasti sisimmässään kaipaavat muunkinlaista huomiontia kuin suorituksista kiittelyä. Kodin tai koulun taholta. Toiset onnekkaat saavat hyväksyvää rakkautta kotoa. Oma vastuunsa on myös opettajilla: haaste kohdata lapsi tai nuori koulusuoritusten takana.
1.6.2014 17.20
Kokemusta on niin monenlaista
Hupsis
Olin kympin tyttö ja nykyään huonosti palkattuun ja raskaaseen työhöni väsynyt psykologi. Aina olen ollut tunnollinen tekemisissäni ja burnoutissa varmaan parikin kertaa. En minäkään sairasta ylikiltteyttä, päinvastoin - minusta kasvoi vihamielinen ja huonotuulinen aikuinen.