Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


13.10.2017 9.02

Perheistä vapaita

Vesa Nevalainen

Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Kyyninen ihminen epäilisi, mikä vaivaa niitä, jotka nyhjäävät vuodesta toiseen yhdessä. Koetetaan nyt kuitenkin olla rakentavia ja ratkaisukeskeisiä. Epäilen, että suuri osa eroista johtuu pieleen menneestä perhepolitiikasta.

Vesa Nevalainen_Mauri Helenius_rajattu
Vesa Nevalainen. Kuva: Mauri Helenius

Tommy Tabermann –vainaja ehdotti aikoinaan yhteiskunnan tukemia seksilomia pariskunnille.  Ajatus on kannatettava. Ns. ruuhkahuippuja elävissä perheissä odotellaan kieli pitkällä hetkeä, jolloin puolisoilla jäisi keskinäistä aikaa. Sen tuhoaa kerta toisensa jälkeen lapsen äkillinen norovirus, venähtänyt iltanukutus tai lapsen painajaisuni. Pinna kiristyy puolin ja toisin, ja puolen vuoden välein ilmaantuvalle puolituntiselle kuherrushetkelle kertyy niin paljon paineita, että hommassa on tunnetta yhtä vähän kuin viikatteenterän liippaamisessa.

Vanhemmat tarvitsisivatkin kerran kuukaudessa yhteiskunnan piikkiin vapaan viikonlopun, jolloin he voisivat kaikessa rauhassa hemmotella toisiaan. Toki he voisivat myös lojua divaaneilla ja lukea John Stuart Millin filosofiaa, jos he preferoisivat sen kokovartalohierontojen edelle.

Voisi ajatella, että tällainen järjestelmä tulisi valtiolle kalliiksi. Toisaalta lastensuojelumenoista säästettäisiin huomattava summa, jos vanhemmat palaisivat posket innosta punoittaen yhteiseltä minilomaltaan rakkauden hedelmiään hoitamaan.

Vanhempien erottua ja siirryttyä lasten vuoroviikkoasumiseen kaikki tuntuu menevän ainakin vanhempien psyyken kannalta paremmin. He saavat välillä nauttia uudesta parisuhteestaan, ja välillä he satsaavat kaikki voimansa jälkikasvun hyvinvoinnin edistämiseen.

Toki tämän voisi ratkaista niinkin, että vanhempia olisi kahden sijasta kolme tai kenties jopa neljä. Kuten tunnettua, yhden vanhemman aika menee valmisteluhommiin kuten ruuanlaittoon, sosiaalisen elämän suunnitteluun, sukkien parsimiseen (tai ostamiseen), koulukirjojen päällystämiseen tai kuravaatteiden nimikoimiseen. Toisen aika menee päivänsäteen jälkien siivoamiseen. Kolmas vanhempi voisi keskittyä leikkimään lasten kanssa. Neljäs olisi ikään kuin kiertävä varahenkilö näille kolmelle muulle.

Itse asiassa kaksi pariskuntaa voisi yhdistää lapsensa ja voimavaransa pienimuotoiseksi kommuuniksi. Televisio voisi tuottaa realitysarjaa ”ensitreffit lastenhuoneessa”, jossa psykologisten tutkimusten perusteella toisilleen sopivimmiksi arvioidut pariskunnat muuttaisivat asumaan yhteiseen paritaloon.

Psykologisia tutkimuksia tarvittaisiin kyllä myös parisuhteita luotaessa. Täysin toisilleen sopimattomia puolisoita ei tietenkään olisi tarkoitus blokata pois; tuottavathan he kanssakulkijoilleen lukuisia riemastuttavia toilailuja. Mutta ihan kaikkien ei kyllä kannattaisi hankkia yhteisiä lapsia. 

Hupsis, saikohan noin mennä sanomaan.. Nyt siellä joku syyttää ties mistä fasismista ja ihmisvihasta, mutta toisaalta kyllähän adoptiotakin hakevat vanhemmat joutuvat kulkemaan läpi melkoisen kiirastulen ja kuulustelujen sarjan. Luonnonmenetelmällä kuka tahansa saa hankkia lapsia. Luvanvaraiseksi lisääntyminen pitää saada. Lapsenhankintakortin eteen joutuisi ensin läpäisemään tiukan teoriakokeen (missä vaiheessa vauvalle saa antaa leipää jyrsittäväksi? Miten lohdutat itkevää lasta?) ja lopuksi käytännön kahden kuukauden työharjoittelun päiväkodissa (vähennetään miehillä armeija-ajasta).

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja on tietoinen siitä, että olisi saattanut reputtaa ehdottamansa korttikokeen.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi