Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


25.9.2014 11.30

Piharatamon puolustus

Tiedättehän sen ilmiön: Disneyn tuotantoyhtiö silottelee, kaunistelee ja lyhentelee vanhan julman sadun sellaiseksi kivaksi pikku jutuksi, jossa on pikkuinen vaaran häivähdys, mutta onneksi kaikki kääntyy hyväksi ja rakastuneet ihmiset pukevat kauniit vaatteet ylleen. Tai Nalle Puhin henkilöiltä viedään luonteiden kiemurat ja pistetään ne hoitamaan sieluttomia pikku puuhia siihen puolen hehtaarin (ei enää seitsemän peninkulman) metsäänsä.

Tätä disneysaatiota tapahtuu kaikkialla muuallakin. Asiatekstit muokataan nettiin soveltuviksi, sellaisiksi, että tyhminkin hemmo pystyy lukemaan ja ymmärtämään ne naarmuuntuneen kännykän kuvaruudulta. Tämän vuoksi firmat ja virastot rustaavat suurella vaivalla laatimiaan, asiallisia ja informatiivisia nettisivujaan uuteen uskoon: karsivat tekstin neljäsosaan entisestä ja poistavat kaikki vähänkin vaikeat ja konstikkaat sanat.

Ei nyt viitsisi puhuakaan (mutta puhun silti) Hesarin pienentämisestä tai siitä, että televisio on täynnä tosi-tv:tä, jossa puolivillaiset missit keekaloivat autiolla saarella ja syövät oksennellen toukkia. Lehdistö tekee sankarin opettajasta, joka julistaa, ettei lasten tarvitse tietää mitään piharatamosta. Minusta tuon mainion kukan tietäminen on ihan yhtä järkevää kuin jonkun jääkiekkoilijan, playbackina laulavan r&b -laulajan tai kuninkaallisen perheen kasvatin nimen tietäminen. Niitähän sieltä netistä löytyy.

Koneista tulee niin helppoja käyttää, että kohta kukaan ei enää ymmärrä, miten ne saadaan toimimaan. Jääkaappi ilmoittaa, mitä kaupasta pitää ostaa, joten enää ei tarvitse vaivata silläkään päätään. Jopa Kelan lomakkeista on tehty helppoja täyttää. Kaikki tieto on netissä, mutta kukaan ei ehdi hakea sitä sieltä, joten sitä pitää helpottaa eli siis banalisoida. Ihmiskunta tekee itsestään tyhmän sillä, että se on kehittynyt liian viisaaksi.

Sitten se emotionaalinen puoli: kaiken pitää olla kivaa ja mukavaa. Oudoinkin hiippari löytää maailmalta vertaisryhmänsä, ja kaiken voi aina pölliä, anteeksi lainata, netistä. Ponnistelu on kiellettyä iloisten itsensä toteuttajien elämänpituisissa vaahtobileissä. Ja jos ihmisten kohtaaminen tuottaa näppylöitä, niin mitäpä tuota murehtimaan: virtuaalinen Avatar hoitaa sosiaalisten kontaktien tarpeen. Kaiken tämän keskellä pieni ihminen on entistäkin yksinäisempi.

Olenkohan minä tulossa vanhaksi? Ihan varmasti. Toisaalta minulla oli jo nuorena punakynällä rengastettuna John Stuart Millin ajatus ”mieluummin olen onneton Sokrates, kuin tyydytetty sika”.  Sitä paitsi kaikkien muittenkaan ihmisten psyyke ei ole vielä alistunut kaikkeen yllä kuvattuun. Osa tekee yhä asioita vaikeimman kautta. ihan piruuttaankin. Osa sulkee hetkeksi koneen ja kohtaa lähellään olevan ihmisen. Ja kokee kyseisen ajan luksukseksi. Joku lukee yhä salaa ja piilossa niitä vanhoja Grimmin satuja. Niitä, joissa elämä on julmaa mutta jotenkin silti karun kaunista. Joku tuntee piharatamon, tuon valkoisen miehen jalanjäljen, lääkekasvin, jota on käytetty muun muassa haavojen hoidossa. Piharatamo opettaa meille historiaa, biologiaa ja maantietoa, ja sen avulla voidaan opetella matematiikkaa, kieliä ja ihan mitä vaan.

Pitäisikö psykologian ja psykologien sitten helpottaa vai vaikeuttaa elämää? Osan elämää haluaisin helpottaa, osan vaikeuttaa. Vaikeudet kasvattavat meitä ja kehittävät empatiakykyä. Ainakin joillakin. Toiset ihmiset haluavat helpottaa muitten elämää niin intohimoisen kiivaasti, että he uuvahtavat kesken matkan. Heidän omaa elämäänsä pitäisi kyllä vähän helpottaa.  Ehkä psykologien tehtävä on kuitenkin auttaa ihmisiä elämään sitä omaa elämää, oli se sitten vaikeaa tai helppoa. Sillä tavoin, että tuntuu sielussa ja munaskuissa. Liian moni odottaa vain huomista. Kun odottaa kyllin monta huomista, niin vastassa on enää kuolema.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
6.10.2014 9.54
KM
Huomista odotellessa
Hyvää, iskevää juttua ei saa aikaiseksi aiheen monipuolisella tarkastelulla. Yksipuolisuus tuo esille yhden näkökulman tehokkaasti, eikä liikaa itsekritiikkiä auta olla..

Ihminenkin on loputtoman mukavuuden haluinen, ja tätä tietenkin ruokitaan, avaahan se mahdollisuuksia tehdä rahaa. Kailan lanseeraama aviditeetin laki toimi hyvänä apuna.
Maailma on muuttunut aina mutta ehkä tässä ajassa on jotakin enemmän. Lisäksi on vapautettu voimia, jotka muokkaavat elämäämme voimakkaammin kuin ehkä koskaan. Jonkilaista hajoamistakin on ilmassa (moraaliarvot, yhteisöllisyys jne.). Kansallisvaltiollehan olemme jo sanoeet hyvästi. Ehkäpä "vanhan" pitää murentua pois uljaan uuden tieltä, jonka johtoajatusena näyttää olevan talous ja kuluttaminen, kaiken mahdollisen markkinaehtoistaminen. (On sanottu, että kilpailukyvyn palvominen tarkoittaa alkanutta kilpajuoksua pohjalle. Jos ihminen olisi viisas, ei vain nokkela, tälle etsittäisiin raivokkaasti vaihtoehtoja.) Voi kysyä, muuttuvatko ihmissuhteetkin lopulta pelkiksi vaihto- ja hyötysuhteiksi.

Mikä sitten on psykologian ja psykologien rooli tässä murroksessa? Luulisi kysyntää riittävän, kun ihmiset ovat yhä enemmän hukassa itsensä kanssa, ertyisesti ne, jotka eivät ole kyenneet omaksumaan annettuja malleja. Toisaalta pohjan lähestyessä moni "paremman tuottavuuden" asia menee edelle, etenkin ne helpot ja nopeat ratkaisut. Aika näyttää.
8.10.2014 1.43
Esa Paappanen
Vesalle
Kiitos, Vesa, terävästä tekstistä!