Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


11.12.2015 10.06

Postia Pikku Kakkoselle

Vesa Nevalainen

Yllätänpä ja kerrankin kirjoitan asiasta, josta tiedänkin jotain. Olen seurannut Pikku Kakkosta paria pätkää lukuun ottamatta koko ikäni.

En aina pidä näkemästäni. Ohjelmien taso on laskenut, vaikka ohjelma-aika on pidentynyt eivätkä urheilukilpailutkaan enää vie kaikkea ohjelma-aikaa. Toki edelleen ollaan valovuoden edellä kaupallisten kanavien örinäanimaatioita.

Osa ohjelmista on niin kertakaikkisen outoja, että tällainen pitkälti koulutettu psykologiäijäkään ei ymmärrä niistä mitään. Osa on piirretty ihan kökösti, ja se yksi suomalainen ohjelma, se missä on kukko ja kanoja, on sekä minusta että lapsistani pelottava. Ihmisten taloa asuttavat ja vanhoja lastenlauluja jollottavat jänikset ovat kertakaikkisen hirveitä.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lastenohjelmissa tehdään sankareita hiiristä, kaneista ja sellaisista. Kuitenkin jänis, citykani ja rusakko ovat Suomen luonnon ainoat todelliset pedot. Ja miksi kissoista tehdään piirretyissä aina pahiksia, vaikka he sentään edes yrittävät auttaa loputtomassa taistelussa tuholaisia vastaan. Ja kaikkihan toisaalta rakastavat kissavideoita.

Mitäs vielä? Jostain syystä lastenohjelmissa nauretaan koko ajan sellaista hirveää tekonaurua. Kuin he olisivat jotenkin tolloja. Ja se, mikä on mukamas hauskaa, on julmuus. Viattomassa Tommissa ja Talvikissa kiusataan joka jaksossa pöllöä. Miksi? Eivätkö lapset osaa enää kiusata lähimmäisiään riittävästi? Heittää polttopullolla pakolaiskeskuksen oveen?

Aina voi sanoa, että en vaan enää ymmärrä nykyajan ihmisiä ja heidän huumoriaan. Voi olla. Mutta eipä tuo näytä lapsiakaan hirveästi naurattavan.

Nykyajan ohjelmista puuttuu psykologinen ydin. Se, että joku haluaa kertoa kehitystarinan. Sen, jossa pienellä ihmisellä on vaikeaa, mutta hän selviytyy vaikeuksistaan. Paha saa palkkansa. Sellaista lapsi tarvitsee. Kyllä ne ehtivät aikuisina kyynisiä Tarantinoja opetella, jos haluavat. Ohjelmista puuttuu lämpö ja humanismi. Lapset tajuavat sellaisia asioita yllättävän hyvin.

Ja huumori. Sen on oltava hauskaa, tietysti, mutta myös psykologisesti perusteltua. Paha saakin liukastua siihen banaaninkuoreen. Mutta ei viaton pöllö.

Onhan Pikku Kakkosessa vielä loistaviakin ohjelmia, kuten Pasin ja Kielon valtakunta, Jari ja Kari tai miksei myös Matikkahirviöt. Niissä käännetään rohkeasti näkökulmia, edetään paradoksien kautta yllättäviin ratkaisuihin, ollaan ihan hervottoman hauskoja ja samalla osoitetaan, että kaikenlainen ilkeys ja itsekkyys ovat pahasta.

Tässä ei taida psykologiakaan auttaa kovin pitkälle. Jos psykologit pääsisivät tekemään lastenohjelmia, niin luultavasti niistä tulisi aivan liian loppuun asti mietittyjä, niin kasvattavia, että koko perhe nukahtaisi kotisohvalle jo ensimmäisen viidentoista minuutin aikana.

Lapset tarvitsevat hulluttelua, elämän vaaratonta anarkiaa, uusia avauksia, rohkeutta. Jotain sellaista, jonka aikuinen löytää joskus itsestään, jos hän muistaa olleensa joskus pieni lapsi.


Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi

11.12.2015 15.54
Teemu Ollikainen
Tämä on tärkeää
Itsekin P2:n päivittäisenä seuraajana olen välillä myös ihmetellyt tunnin mittaista äänekästä värioksennusta, joka toki on paljon rauhallisempi kuin Foxin ja Maikkarin vastaavat. Joissakin sarjoissa on muuten kehityspsykologinen konsultti loppukrediteissä. Samussa ja Sallassa on väillä aika hyviä juttuja psykologisesti, Oktonautit taas toimii kaikenikäisille. Itse en lapsena oikein jaksanut innostua Lasse Pöystin iltasaduista, vaikka niissä oli varmasti sisältöä. Tuntuukin että P2 on lapsillemme paljolti samaa kuin TV meille vähän vanhemmillekin: tuttu turvallinen juttu, jonka ääreen voi pysähtyä viikonloppuaamuisin. Arkiaamuisin en suosittele lapsiperheille telkkarin avaamista, siitä seuraa itkua ja hammasten kiristystä.
11.12.2015 18.39
Helena
Lämmin huumori kateissa
Fiksu avaus, osa lastenohjelmista on tosiaan outoja. Samoin Oli Hevosenkengän Peppi ilkeä/röyhkeä eikä hauska voimassaan ja muissakin lastenteattereissa samanlaista kylmää hauskanpitoa.
12.12.2015 11.23
90luvunkersa
silloin...
Kun minä olin pieni niin silloin lasten sarjat olivat sellaisia joista kaikki tykkäsivät, niissä oli jännitystä, toimintaa ja etenkin järkeä!

Nykyajan lasten sarjoissa ei ole mitään noista ja animaatio on surkeeta, minua käy ihan sääliksi noita nykylapsia jotka joutuvat katsomaan noita. oikeaa aivopesua tämä on, pieni lapsi ei millään opi sarjojen kautta mitään.
nyky lasten sarjoissa ei ole mitään järkevää, ääninäyttely on suoraa sanoen paskaa ja hahmoista on tehty aivan liian yksinkertaisia ja tosi värikkäitä. omasta mielestäni kaikki nuo nykyiset sarjat saisivat painua kuuseen ja vanhat sarjat takaisin
12.12.2015 23.05
Äityli
70-luku
Mikä tahansa nykyinen on parempi kuin 70-luku, jolloin joku psykologi kertoi Pikku kakkosessa kaikille Suomen lapsille viikkoa ennen joulua, että joulupukkia ei ole olemassa.