Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


21.9.2016 11.09

Psykolympialaiset

Sanottakoon heti aluksi, että en suoranaisesti vihaa liikuntaa. Sieniä jahdatessa tulee käveltyä pitkiäkin matkoja ja halonhakkuu tekee hyvää mielelle ja ruumiille. Toisaalta epäilen, että Suomen kilpailukyky ei parane sillä, että kouluun tungetaan tunti pakollista liikuntaa päivässä ja päiväkotilasten pitää jatkossa urheilla kolme tuntia päivässä.
Nyt kouluihin on tullut Move-mittaus, jossa oppilailta mitataan erilaisia liikunnallisia taitoja säännöllisesti. Siellä juostaan ja hypätään ja nostellaan ja temppuillaan.

Viisaat sanovat, että tulevaisuuden työelämässä pitää osata tehdä yhteistyötä hyvässä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Pitää olla hyvä itseluottamus ja uskaltaa kohdata epäonnistumisia. Pitää olla henkisesti ketterä. Näin saamme aikaan tuottavan kansakunnan, joka pystyy pitämään yllä kaikenlaisten kansalaistensa hyvinvointia.

Eikö ole hassua, että kukaan ei vaadi lisää aikaa eikä rahaa tälle tulevaisuudessa entistä keskeisemmälle psyyken hallinnalle? Jos koulussa olisi tunti päivässä pakollisia tunnetaitojen ja sosiaalisten taitojen harjoitteita? Ja varmasti päiväkoti-ikäinenkin hyötyisi kolmen tunnin päivittäisestä psykologiapaketista, vaikkapa siinä heti päiväunosten jälkeen.

Olisi aivan hersyvän hyvä idea kehittää koululaisille Psyyke-mittaus. Miten hyvin lapsi ilmaisee perustunteita kuten iloa, vihaa, pelkoa? Miten on defenssien laita: osaako lapsi käsitellä psyykkisiä vastoinkäymisiä defensiivisesti, vai onko hänellä peräti coping-keinoja käytössään? Miten lapsi osaa ylläpitää psyykkistä jaksamistaan, mitä taitoja hänellä on tällöin käytössä? Millainen vuorovaikutus hänellä on opettajan, huoltajan tai vaikka kouluisännän kanssa? 

Itse asiassa koulun urheilukilpailut voitaisiin korvata psykolympialaisilla. Tällaisista kisoista suomalaisetkin voisivat saada enemmän kuin yhden nuhjuisen pronssimitalin. Lajeina voisivat olla esimerkiksi läpänheitto (purkaa stressiä), varjonyrkkeily (opetellaan puolustautumaan verbaalisesti erilaisia ahdistelijoita vastaan) tai vapaa-assosiaatiopaini (luovaa itseilmaisua mittaava kisamuoto).

Ja kun alkuun päästiin, voisi ainakin osan terveystarkastuksista korvata psykologin tai kuraattorin tekemällä psykososiaalisella tarkastuksella. Sekin on hassua, että hampaat tarkastetaan lapsilla säännöllisesti, mutta psyykeä ei koskaan. Voisi löytyä vaikkapa käsittelemätön trauma pinnalla B4, joka pitää poistaa, ettei se pääse tulehduttamaan tulevaisuuden ihmissuhteita. Lisäksi löytyisi reikä tai aukko hellyyden saamisessa punnalla A6, jolloin siihen järjestetään paikkaava kokemus. Lopuksi psyykestä poistettaisiin alkavat kovettumat aikuisiän kyynisyyden estämiseksi. Ja siunatuksi lopuksi sielu fluorattaisiin mindfullness-tahnalla seuraavan vuoden tarkastusta odottamaan.

Aivan varmasti lakkaisimme keskinäisen urahtelun ja alkaisimme puhua toisillemme kuin sivistyskansat ikään. Masennuksen ja muitten psyykkisten kansantautien hoitokustannukset romahtaisivat ja vienti vetäisi. Meidän myyntimiehet ja -naiset tulisivat toimeen kaiken maailman ostajakandidaattien kanssa. Psyykkinen hyvinvointi olisi vahvempi myyntituote kuin entisajan Nokia ja nykyajan nyhtökaura yhteensä.
Itse asiassa, kun ihmisten on edelleen vähän vaikea puhua asioistaan, voitaisiin kehitellä nyhtöterapia, jonka avulla lapsi saadaan sanomaan muutakin kuin ”en tiedä”.

Vesa Nevalainen

Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi