Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


20.10.2016 14.57

Pukukoppipuhetta

Vesa Nevalainen

Se yksi tyyppi puhuu, mitä sylki suuhun tuo, ja on uhka koko ihmiskunnalle. Tuon vielä kestäisi, mutta pukukoppijuttuja ei kerta kaikkiaan saa pilata.

Pukukoppipuhehan voi tapahtua missä vaan, mutta yleensä silloin on kyse siitä, että muutama ihan normaali ihminen kokee voivansa puhua vähän vapaammin. Solmio ei kiristä kaulaa, paidan ylänapit on avattu, ehkä tosiaan ollaan vaihtamassa vaatteita. Voidaan nakuillakin. Tärkeintä on kuitenkin puheen yksityinen sävy. Tätä keskustelua ei ole tarkoitettu julkisuuteen. 

Yksityinen keskustelu voi käsitellä rakkautta, seksiä, politiikkaa, omaa työtä, jaksamista tai melkein mitä vaan. Se voi poukkoilla asiasta toiseen, tai se voi jumittaa pariin eri tavoin äännettyyn sanaan. Kaikki läsnäolijat tietävät, että nyt ollaan pyhän ja puhdistavan rituaalin ääressä. Kohta tulee aito nauru.

Pukukoppikeskustelu osoittaa, että sen osallistujat hyväksyvät toisensa, ketään ei syrjitä eikä halveksuta. Tittelit eivät merkitse mitään, vaan se, kenellä on nasevimmin sana hallussaan. Pukukoppipuheen läpi soljuessaan sanat ikään kuin puhdistuvat kaikesta kuonasta, mitä niitten päälle on kertynyt. Pukukoppipuhe on puhdistava kiirastuli.

Pukukoppipuheet ovat hyvin tyypillisiä aloilla, joilla on rankkaa. Ensiavussa. Poliisissa. Palokunnassa. Niissä koulutetaan uudet kaverit mukaan työn ytimeen. Niissä annetaan heille voimakeinoja jaksamiseen.

Pukukoppipuheissa on omat tiukat rajansa. Niissä puhutaan asiat suoraan, mutta ei törkeästi. Miehet puhuvat naisista ja naiset miehistä. Mutta ei kukaan kerro kourineensa tuntematonta ihmistä jalkovälistä. Tällainen pukukoppipuhuja todettaisiin ääliöksi ja häntä katsottaisiin halveksuen. Eikä ole asiallista leuhkia saavutuksillaan. Hieno lady tai herrasmies voi toki antaa vinkkiä siitä, että jotain on tapahtunut, mutta vain moukka kerskailee flaksillaan saati rahojen avulla saadulla flaksilla. Flaksi ansaitaan haballa ja hyvällä verbaliikalla.

Trumpin selittelyt tekevät pukukoppipuheista jotenkin likaisia. Sitä ne eivät ole. Ei tuollaista itserakasta leuhkijaa päästettäisi minun tai sinun pukukoppikaveriksi. Koska asioita käsitellään avoimesti, on pukukoppipuhesääntöjen oltava hyvin tiukat. Muussa tapauksessa pukukoppipuheet lähtevät leviämään ja kaikki ystävien välinen luottamus on mennyttä.

On todella sääli, jos ihmiset alkavat varoa ja vähentää pukukoppipuheitaan vain siksi, että yksi rikas jätkä tekee niistä likaisia. Pukukopit ovat paikkoja, joissa opitaan puhumaan omista tunteista punastumatta. Ne ovat paikkoja, joissa saadaan lika ulos sielusta. Ennen kaikkea ne ovat paikkoja, joissa opetellaan sitä, missä kulkevat herrasmiesten ja hienojen ladyjen rajat. Rohkea saa olla, välillä saa puhua läpiä päähänkin, mutta törkeys ei koskaan kuulu pukukoppipuheisiin.

Ilman pukukoppipuhetta aika moni meistä joutuisi menemään terapiaan voidakseen puhua avoimesti edes jollekulle. Ja kun rakennetaan matalan kynnyksen palveluja ja perhekeskustoimintaa, tulee tämä ottaa huomioon. Luotakoon niihin tiloja, jossa ihmiset voivat kaikella luottamuksella ja keskinäisellä rakkaudella puhua, no, ihan joutavaa höpinää. Vyön alle menevääkin, mutta ei vyön alle lyövää. Sellaista perhekeskuksen pukukoppipuhetta. Ei pukukoppipahetta.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja