Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


18.12.2017 11.43

Somen psykologiaa

Vesa Nevalainen

Some tarjoaa psykologisesti suuntautuneelle henkilölle oivallisia observaatiokohteita. Yleisenä havaintona voi todeta, että valtaosa ihmisistä ei välitä oikeuksistaan tuon taivaallista. Valtaosa luulee myös olevansa jotenkin kiinnostava.

Vesa Nevalainen_Mauri Helenius_rajattu
Kuva: Mauri Helenius
Some tarjoaa psykologisesti suuntautuneelle henkilölle oivallisia observaatiokohteita.

Yleisenä havaintona voidaan todeta, että valtaosa ihmisistä ei välitä omista oikeuksistaan tuon taivaallista. Porukat lataavan Instagramiin, Periscopeen ja Facebookiin toinen toistaan hienompia kuvia, vaikka ohjeissa nimenomaan varoitetaan, että somepalvelun tarjoajat voivat aivan vapaasti ja ilman mitään korvauksia ottaa nuo kuvat ja videot omaan käyttöönsä. Raha ei kelpaa, tai sitten sitä on ennestään liikaa. Samoin ihmiset kirjoittavat someen myös hienoimmat runonsa ja aforisminsa. 

Valtaosa ihmisistä luulee myös olevansa jotenkin kiinnostava. Meikäläinen etunenässä. Kaikesta pitää avautua: olot, surut, pikkuvilpit, mutta ennen kaikkea ne banaaleimmat: lemmikin kanssa lenkillä/loma alkoi/kastuin sateessa.

Sosiaalinen media myös jakaa ihmisiä eri kasteihin: siellä on ainakin lörpöt (kaikki mitä sylki suuhun tuo), sekavat (kukaan ei ymmärrä päivitystä tai kuvaa), stalkkarit (ovat kaikkien kavereita, mutta eivät ikinä itse päivitä mitään), leuhkat (joka päivä tapahtuu jotain ihanaa), aidosti hauskat, viralliset (lanseerasimme tänään kello 14.30 markkinoille uutuustuotteemme), kierot (ottavat päivityksensä siltä kohtaa romaanista jota ovat parhaillaan lukemassa) tai sitten vaan ihan tavalliset (päivittävät asioitaan säädyllisin väliajoin, ja ovat sillai sopivan itsekriittisiä).

Tykkääminen onkin sitten jo taidetta. Joku kirjoittaa että heräsi juuri, ja saa 500 tykkäystä. Toinen kertoo saaneensa Booker-pricen ja saa kolme tykkäystä. Joku ei koskaan tykkää jonkun päivityksistä (koska on loukkaantunut kyseiselle henkilölle). Taitava tehostaa edellä olevaa viestiään sillä, että hän käy poikkeuksetta tykkäämässä vihamiehen päivitykseen tulleita kommenttiviestejä.

Psykologisesti jännittävin tanssi käydään nykyään sen ympärillä, kuka voi pyytää ketä kaverikseen, ja kenen pyynnöstä voi kieltäytyä. Onko hyvä työpaikka sellainen, jossa alainen voi pyytää esimiestä kaverikseen, vai onko se osoitus äärimmäisestä pelon ilmapiiristä? Perustetaanko työpaikan oma Faceryhmä, johon ei pyydetä mukaan yhtä tai muutamaa työtoveria? Onko vahvuutta olla se, joka ei koskaan pyydä ketään kaverikseen vai onko vahva se, joka uskaltaa ottaa riskin ja pyytää kaveriksi? 

Sosiaalinen media on julma koska se näyttää onko sinulla paljon kavereita vai ei. Sosiaalinen media vääristää maailmaa, koska jollain on 1000 Facekaveria ja 2 tosiystävää ja toisella 20 Facekaveria ja 15 tosiystävää. Joku peittää yksinäisyyttään pyytämällä facekavereikseen kaikkia mahdollisia ihmisiä.

Toki kaikki perinteisempikin sähköinen viestintä on psykologisesti jännittävää. On ihmisiä, joitten sähköposteihin vastaat aina heti (pomo, puoliso) ja on ihmisiä, joitten viesteihin et vastaa ikinä. Voi vain arvailla, millaisia traumoja saa henkilö, jonka viesteihin ei vastaa kukaan. Sitten on viestejä, joihin ei vastata. Viesti on tällöinkin vahva: yleensä olet fiksu ja vastaan mielelläni viesteihisi, mutta tämä viesti on niin tyhmä, etten vastaa. Tai: Kysymyksesi oli niin perhanan vaikea, etten osaa vastata.

Lomasiivoussähköpostimania: Olet lähettänyt pitkin vuotta viisikymmentä sähköpostia, joihin et ole saanut vastausta. Viimeisenä päivänä ennen lomaa saat vastauksen kaikkiin: vastaanottaja siivoaa postiaan lomakuntoon. Ongelma on vain se, ettet enää ehdi toimia viestien mukaisesti, sillä omakin lomasi on juuri alkamassa.

Sähköpostivallankäyttö alastomimmillaan: Sinua ylempänä oleva henkilö lähettää laajalla lähetyksellä viestin, jossa paheksuu toimintaasi. Puolustaudut samalla jakelulla. Ylempänä oleva henkilö myöntää sinun olevan oikeassa, mutta vastaa vain sinulle. Vain todella, todella itsetuhoinen ihminen välittää tämän viestin kaikille alkuperäisessä viestiketjussa mukana olleille.

Yksipuolinen googleamnesia: kun tapaamme uuden ihmisen yksityis- tai työelämässä, googlaamme välittömästi kaiken mahdollisen hänestä. Harvalle juolahtaa mieleen, että tuo uusi tuttavuus tekee meille ihan saman.

Emailogia (vrt grafologia): Lähetä minulle sähköpostikirjeenvaihtosi kahden viikon ajalta, niin minä kerron, millainen ihminen olet ja miten syvällä suossa tällä hetkellä tarvot. Voidaan myös tehdä siitä video ja laittaa You Tubeen.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

19.12.2017 8.24
haapanapakettu
Ni oikke
Tarkastipa toteat, pohjannee myös itsereflektioon?