Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


17.11.2014 16.24

Sukupuolijotain avioliittolaki

Lapsi kertoi, että hänen ryhmässään oli kaksi mielenkiintoista lasta. Toinen on syntynyt ulkomailla, ja toisella on kaksi äitiä. Mielenkiintoista, kyllä, mutta ei millään tavalla outoa saati tuomittavaa. Toisaalta nettijuttuja ja tiettyjä poliitikkoja kuunnellessa tuntuu siltä, että sukupuolineutraalissa avioliittolaissa olisi kyse vähintäänkin Ukrainan kriisin kokoisesta asiasta.

Ihan järjellä ajateltuna on helppo olla samaa mieltä lapsen kanssa. Miksi toisistaan välittävillä ihmisillä ei olisi oikeus vahvistaa suhteensa myös virallisesti, lain ja/tai Jumalan edessä? Miksi sukupuoli olisi tässä merkittävä tekijä? Eihän sitä katsota silloinkaan, kun valitaan ihmisiä eri työtehtäviin.

Ja kun parisuhdeoppaat julistavat, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, niin eikö nimenomaan samaa sukupuolta olevilla aviopareilla olisi muita paremmat mahdollisuudet onnistua?

Paljon on puhuttu siitä, että homoparien oikeus adoptioon olisi väärin. Vedotaan siihen, että lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Toisaalta meillä on erittäin paljon yksinhuoltajaperheitä, joissa vanhempi joutuu olemaan sekä isä että äiti. On kaivettu näytille sateenkaariperheessä kasvanut aikuinen, joka kertoo kokeneensa lapsuutensa outona. Aivan varmasti tällaisia kokemuksia löytyy. Mutta luulenpa, että on aika paljon heteroperheitä, mukaan lukien omani, jonka lapset kokevat vanhempansa joskus enemmän tai vähemmän oudoiksi.

No entäs se puuttuva isän tai äidin malli? Mutta eihän heteroperhekään takaa äidin tai isän mallia, mitä sillä nyt tarkoitetaankin. Oikeastaan pitäisi puhua feminiinisyydestä tai maskuliinisuudesta. Oletetaan, että mies tai nainen voi olla feminiininen tai maskuliininen asteikolla 1–10. Kympin maskuliininen mies ja kympin feminiininen nainen olisivat koomisia hahmoja, ehkä jotain samaa kuin Edith ja Archie Bunker. Jossain tapauksissa – ja tämä on nykyaikaa ja järki-ihmisen elämää – molempien pisteet ovat suunnilleen puolivälissä. Kotona ei ole miesten ja naisten töitä tai vastuita. Ja, uskokaa tai älkää, isukki voi silti käydä välillä poikien kanssa kaljalla. Tai sitten käykin niin päin, että maskuliininen nainen vie ja feminiininen mies tekee perinteisiä naisten juttuja. Silti kumpi tahansa voisi tykätä katsoa lätkää tai harrastaa balettia.

Jos lapsi tosiaan tarvitsisi terveeseen kasvuun sekä naisen että miehen mallia, psykologien pitäisi äkkiä kehittää feminiinisyys–maskuliinisuustesti. Lahjomaton testi varmistaisi sukupuolesta riippumatta  sen, että jokaiselle lapselle pystyttäisiin hankkimaan sekä maskuliininen että feminiininen roolimalli. Tietysti vielä hienompaa olisi testata myös lapset. Osa kun tuntuu kaipaavan feminiinisempää, osa maskuliinisempaa otetta. Tämän jälkeen biologiset lapset ja vanhemmat tuskin enää kohtaisivat toisiaan, mutta ainahan kaikesta on maksettava hintansa.

Edellä kuvatun pohjalta voitaisiin säätää maailman ensimmäinen maskuliinisuusneutraali avioliittolaki.

Kaikkihan voisi olla toisinkin. Entäs jos meillä olisi nyt tilanne, jossa vain samaa sukupuolta olevat henkilöt saavat olla keskenään naimisissa? Ajatelkaa, miten nettikansanliikkeet ja perusruotsalaisten puolue vastustaisivat uutta, esitettyä sukupuolisensitiivistä avioliittolakia. Avioliitto on vain samaa sukupuolta oleville, näin opetti Tom of Finland. Jos kotona olisi sekä mies että nainen, eikö lapsi menisi sekaisin, kun hän ei tietäisi, kumpaan sukupuoleen hän samaistuisi? Ja jos kotona olisi sekä mies että nainen, eikö lapsi alkaisi epäillä, että aikuiset tekevät keskenään SITÄ? Ja jos tällainen sallittaisiin, mitä ehdotettaisiin seuraavaksi? Moniavioisuutta? Sitä, että joku haluaisi mennä naimisiin sian kanssa?

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja on kärsinyt nuorena jonkinasteisesta homofobiasta, mutta parantunut aika hyvin.


Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi