Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


17.11.2014 16.24

Sukupuolijotain avioliittolaki

Lapsi kertoi, että hänen ryhmässään oli kaksi mielenkiintoista lasta. Toinen on syntynyt ulkomailla, ja toisella on kaksi äitiä. Mielenkiintoista, kyllä, mutta ei millään tavalla outoa saati tuomittavaa. Toisaalta nettijuttuja ja tiettyjä poliitikkoja kuunnellessa tuntuu siltä, että sukupuolineutraalissa avioliittolaissa olisi kyse vähintäänkin Ukrainan kriisin kokoisesta asiasta.

Ihan järjellä ajateltuna on helppo olla samaa mieltä lapsen kanssa. Miksi toisistaan välittävillä ihmisillä ei olisi oikeus vahvistaa suhteensa myös virallisesti, lain ja/tai Jumalan edessä? Miksi sukupuoli olisi tässä merkittävä tekijä? Eihän sitä katsota silloinkaan, kun valitaan ihmisiä eri työtehtäviin.

Ja kun parisuhdeoppaat julistavat, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, niin eikö nimenomaan samaa sukupuolta olevilla aviopareilla olisi muita paremmat mahdollisuudet onnistua?

Paljon on puhuttu siitä, että homoparien oikeus adoptioon olisi väärin. Vedotaan siihen, että lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Toisaalta meillä on erittäin paljon yksinhuoltajaperheitä, joissa vanhempi joutuu olemaan sekä isä että äiti. On kaivettu näytille sateenkaariperheessä kasvanut aikuinen, joka kertoo kokeneensa lapsuutensa outona. Aivan varmasti tällaisia kokemuksia löytyy. Mutta luulenpa, että on aika paljon heteroperheitä, mukaan lukien omani, jonka lapset kokevat vanhempansa joskus enemmän tai vähemmän oudoiksi.

No entäs se puuttuva isän tai äidin malli? Mutta eihän heteroperhekään takaa äidin tai isän mallia, mitä sillä nyt tarkoitetaankin. Oikeastaan pitäisi puhua feminiinisyydestä tai maskuliinisuudesta. Oletetaan, että mies tai nainen voi olla feminiininen tai maskuliininen asteikolla 1–10. Kympin maskuliininen mies ja kympin feminiininen nainen olisivat koomisia hahmoja, ehkä jotain samaa kuin Edith ja Archie Bunker. Jossain tapauksissa – ja tämä on nykyaikaa ja järki-ihmisen elämää – molempien pisteet ovat suunnilleen puolivälissä. Kotona ei ole miesten ja naisten töitä tai vastuita. Ja, uskokaa tai älkää, isukki voi silti käydä välillä poikien kanssa kaljalla. Tai sitten käykin niin päin, että maskuliininen nainen vie ja feminiininen mies tekee perinteisiä naisten juttuja. Silti kumpi tahansa voisi tykätä katsoa lätkää tai harrastaa balettia.

Jos lapsi tosiaan tarvitsisi terveeseen kasvuun sekä naisen että miehen mallia, psykologien pitäisi äkkiä kehittää feminiinisyys–maskuliinisuustesti. Lahjomaton testi varmistaisi sukupuolesta riippumatta  sen, että jokaiselle lapselle pystyttäisiin hankkimaan sekä maskuliininen että feminiininen roolimalli. Tietysti vielä hienompaa olisi testata myös lapset. Osa kun tuntuu kaipaavan feminiinisempää, osa maskuliinisempaa otetta. Tämän jälkeen biologiset lapset ja vanhemmat tuskin enää kohtaisivat toisiaan, mutta ainahan kaikesta on maksettava hintansa.

Edellä kuvatun pohjalta voitaisiin säätää maailman ensimmäinen maskuliinisuusneutraali avioliittolaki.

Kaikkihan voisi olla toisinkin. Entäs jos meillä olisi nyt tilanne, jossa vain samaa sukupuolta olevat henkilöt saavat olla keskenään naimisissa? Ajatelkaa, miten nettikansanliikkeet ja perusruotsalaisten puolue vastustaisivat uutta, esitettyä sukupuolisensitiivistä avioliittolakia. Avioliitto on vain samaa sukupuolta oleville, näin opetti Tom of Finland. Jos kotona olisi sekä mies että nainen, eikö lapsi menisi sekaisin, kun hän ei tietäisi, kumpaan sukupuoleen hän samaistuisi? Ja jos kotona olisi sekä mies että nainen, eikö lapsi alkaisi epäillä, että aikuiset tekevät keskenään SITÄ? Ja jos tällainen sallittaisiin, mitä ehdotettaisiin seuraavaksi? Moniavioisuutta? Sitä, että joku haluaisi mennä naimisiin sian kanssa?

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja on kärsinyt nuorena jonkinasteisesta homofobiasta, mutta parantunut aika hyvin.


Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi

17.11.2014 19.24
Vakaumuksellinen psykologi
Länsimaat ja arvoperusta lakien taustalla
Psykologeilla on painetta olla suvaisevaisuuden edelläkävijä ammattikunta. Meidän tehtävämme on "normalisoida" asioita ja välttää kaikenlaista kategorisointia. Onko meidän tehtävämme myös häivyttää uskon ja moraalin käsite kokonaan? Lähtökohtaisesti olemme pitkälti entisaikojen papin viran korvaajia, kuitenkin ilman vakaumuksellista pohjaa. Näin ainakin pitäisi ajatella. Kuitenkin mekin olemme ihmisiä ja mikäli uskomme siihen, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin itseään suurempaan ja löytää merkitys elämäänsä, on meillä ihmismielen ja ihmisen psykologisen kehityksen asiantuntijoina velvollisuus nähdä asiat hieman laajemmasta häkökulmasta kuin Vesan blogikirjoitus tarjoaa. Näkökulmaa kuvastaa lähinnä "tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien leimaaminen idiooteiksi ja rasisteiksi" Pelkällä rationalisoinnilla emme tämän lakialoitteen äärellä ymmärrä sitä, miksi aloite kuohuttaa suomalaisia . Ihminen on merkityksiä näkevä, arvoperustan omaava kokonaisuus. Ihmisillä on siis arvoja. Länsimainen lainsäädäntö perustuu pitkälti kristilliselle arvopohjalle. Tämän arvopohjan mukaan avioliitto on pyhä ja tarkoitettu miehen ja naisen välille. Lisäksi ensisijaisesti avioliiton ympärille rakentuu perhe ja vastuu lasten kasvattamisesta. Mikäli sukupuolineutraali avioliitto hyväksytään, koko länsimainen arvopohja on koetuksella. Kyse ei siis ole pikkujutusta: "eikös kaksi isää ole tuplasti parempi kuin yksi isä". Psykologina uskon, että lapsi tarvitsee turvallisen miehen ja naisen lähipiirissään, sillä lapsi on sukupuolinen olento, joka tarvitsee identiteettinsä tueksi peilausta molemmilta sukupuolilta. Erityisesti adoptiotapauksissa liikutaan siis erittäin herkillä vesilllä. Millaiseen kasvuympäristöön lapsi luovutetaan vastoin omaa tahtoaan. Mikä on lapsen oikeus? Itse olisin katkera, jos minut olisi adoptoitu homoparille. Tässä ollaan arvovalintojen äärellä. Omasta vakaumuksesta käsin uskon, että avioliitto on pyhä ja naisen ja miehen väliseksi tarkoitettu. En siis kannata avioliittoon rinnastettavien laillisten oikeuksien ulottamista homopareihin. Kuulostan jonkun mielestä rasistilta, mutta minulla on vakaumus, jolla on pohja kristinuskossa. Arvonäkökulmaa meidän ei tule psykologeina unohtaa antaessamme psykologeina lausuntoja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta (tavallisin) tai vastaan. Ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena myös uskontoonsa katsomatta. Avioliitto on edelleen kristinoppiin pohjautuva instituutio ja poliitikkojen päätöksiin vaikuttaa myös heidän oma vakaumuksensa. Tiede ja tutkimukset siitä, miten "homoparit voivat olla hyviä vanhempia" eivät tule koskaan muuttamaan sitä tosiasiaa, että ihmisillä on oma arvopohjansa. Tiede ei tule koskaan korvaamaan vuosituhansia vanhaa kristinuskon perintöä. Ja olkoon näin. Ihmisllä saa olla arvonsa, sillä merkityssuuntautuneet selviytymiskeinot auttoivat keskitysleireilläkin vankeja selviytymään..
17.11.2014 19.51
/Su
Rajat
Kristillisessä yhteiskunnassa ne avioliiton rajat on asetettu yhteisten arvojen pohjalta. Niitä ovat:

- Vesa ei voi mennä naimisiin kehitysvammaisen naisen kanssa
- Vesa ei voi mennä naimisiin lapsen kanssa
- Vesa ei voi mennä naimisiin äitinsä tai siskonsa kanssa
- Vesa ei voi mennä samaan aikaan naimisiin Eevan ja Marian kanssa
- Vesa ei voi mennä naimisiin Markon kanssa

Unohdinko jotain?
18.11.2014 19.52
Vakaumuksellinen psykologi
Avioliiton juuret ja merkitys
Psykologeilla on painetta olla suvaisevaisuuden edelläkävijijöitä ammattikuntana. Meidän tehtävämme on normalisoida asioita ja välttää kaikenlaista kategorisointia. Onko meidän tehtävämme myös häivyttää uskon ja moraalin käsite kokonaan? Lähtökohtaisesti olemme pitkälti entisaikojen papin viran korvaajia, kuitenkin ilman vakaumuksellista pohjaa. Näin ainakin pitäisi ajatella. Kuitenkin mekin olemme ihmisiä ja mikäli uskomme siihen, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin itseään suurempaan ja löytää merkitys elämäänsä, on meillä ihmismielen ja ihmisen psykologisen kehityksen asiantuntijoina velvollisuus nähdä asiat hieman laajemmasta häkökulmasta kuin Vesan blogikirjoitus tarjoaa. Näkökulmaa kuvastaa lähinnä "tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien leimaaminen idiooteiksi ja rasisteiksi" Pelkällä rationalisoinnilla emme tämän lakialoitteen äärellä ymmärrä sitä, miksi aloite kuohuttaa suomalaisia . Ihminen on merkityksiä näkevä, arvoperustan omaava kokonaisuus. Ihmisillä on siis arvoja. Länsimainen lainsäädäntö perustuu pitkälti kristilliselle arvopohjalle. Tämän arvopohjan mukaan avioliitto on pyhä ja tarkoitettu miehen ja naisen välille. Lisäksi ensisijaisesti avioliiton ympärille rakentuu perhe ja vastuu lasten kasvattamisesta. Mikäli sukupuolineutraali avioliitto hyväksytään, koko länsimainen arvopohja on koetuksella. Kyse ei siis ole pikkujutusta: "eikös kaksi isää ole tuplasti parempi kuin yksi isä". Psykologina uskon, että lapsi tarvitsee turvallisen miehen ja naisen lähipiirissään, sillä lapsi on sukupuolinen olento, joka tarvitsee identiteettinsä tueksi peilausta molemmilta sukupuolilta. Erityisesti adoptiotapauksissa liikutaan siis erittäin herkillä vesilllä. Millaiseen kasvuympäristöön lapsi luovutetaan vastoin omaa tahtoaan. Mikä on lapsen oikeus? Itse olisin katkera, jos minut olisi adoptoitu homoparille. Tässä ollaan arvovalintojen äärellä. Omasta vakaumuksesta käsin uskon, että avioliitto on pyhä ja naisen ja miehen väliseksi tarkoitettu. En siis kannata avioliittoon rinnastettavien laillisten oikeuksien ulottamista homopareihin. Kuulostan jonkun mielestä rasistilta, mutta minulla on vakaumus, jolla on pohja kristinuskossa. Arvonäkökulmaa meidän ei tule psykologeina unohtaa antaessamme psykologeina lausuntoja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta (tavallisin) tai vastaan. Ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena myös uskontoonsa katsomatta. Avioliitto on edelleen kristinoppiin pohjautuva instituutio ja poliitikkojen päätöksiin vaikuttaa myös heidän oma vakaumuksensa. Tiede ja tutkimukset siitä, miten "homoparit voivat olla hyviä vanhempia" eivät tule koskaan muuttamaan sitä tosiasiaa, että ihmisillä on oma arvopohjansa. Tiede ei tule koskaan korvaamaan uskon merkitystä ihmisten elämässä ja maailmankuvassa.Ja olkoon näin. Ihmisllä saa olla arvonsa, sillä merkityssuuntautuneet selviytymiskeinot auttoivat keskitysleireilläkin vankeja selviytymään..
19.11.2014 22.40
Epätietoinen
Biologinen puoli askarruttaa
http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/Yhteisöllisyydellä_netti_sivutettu.pdf