Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


11.6.2013 14.53

Terveisiä koulusta!

Kouluihin pitäisi saada kuri. Ongelmanuorten ei saa enää antaa haistatella opettajia. Siis hetkinen.


Kerrataanpa tosiasioita.  Jokaisessa koulussa on järjestyssäännöt. Jälki-istuntoja annetaan ja kasvatuksellisia keskusteluja käydään. Rehtori voi vapauttaa oppilaan loppupäivän opetuksesta ja koulun johtokunta voi  erottaa oppilaan koulusta. Opettajien kunnioitusta ja arvostusta edellytetään, eikä haistattelua tai muuta huonoa käytöstä suvaita.

Lähes kaikissa kouluissa on käytössä jokin sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja kehittävä ohjelma. Esimerkiksi  Helsingissä käytetään KiVa -ohjelmaa 90 prosentissa kouluja, ja myös Friends, Askeleittain ja vertaissovittelu ovat käytössä noin neljäsosassa kouluista.

En ole kuullut yhdestäkään koulusta, jossa olisi käytössä niin sanottuun vapaaseen kasvattamiseen perustuva kuritus, tai tässä tapauksessa kurittomuus. Harva kotikaan tällaista käyttää. Joitakin koululaisia on kyllä pahasti heitteillä, mutta silloin ei ole kyse ideologisesta valinnasta vaan siitä, että vanhempien päihde- tai muu ongelma on karannut käsistä. Summerhill tuntuu etäiseltä sanalta 60-luvulla.

Tutkimusten mukaan Suomessa ovat maailman kolmanneksi hyvinvoivimmat nuoret. Tutkimusten mukaan he keskustelevat henkilökohtaisista ongelmistaan kaikkein mieluiten oman opettajan kanssa. Oppilaat arvostavat työrauhaa ja haluavat oppia asioita.

Onhan kouluissa toki yksittäisiä ongelmia. Mutta miettikääpä omia kouluaikojanne. Aivan kuin silloinkin olisi ollut häirikköjä ja huonoa, jopa epäkunnioittavaa käytöstä. Opettajalle haistateltiin. Pipoa yritettiin pitää päässä tunnilla. Tosin omina kouluaikoina kukaan ei halunnut pitää pipoa päässä ulkonakaan.

Koulujen kurinpitosäännöksiä ollaan muokkaamassa. Ilmeisesti lakiin tulee mahdollisuus tarkastaa tarvittaessa oppilaan laukku esimerkiksi aseiden varalta. Aika tärkeä lisäys. Opettajien kasseja ei tulla tarkastamaan jatkossakaan, vaikka voihan sielläkin olla vaikka mitä. Lisäksi jatkossa lienee mahdollista korvata hiljaa istuttava jälki-istunto työpalvelulla. Kuulostaa kerrassaan järkevällä.

Lakiin ei olla palauttamassa takaisin mahdollisuutta huitoa karttakepillä tai nostaa oppilas naulakkoon roikkumaan. Lakiin ei ehdoteta opettajalle mahdollisuutta solvata oppilaita. Itseäni solvattiin hilpeällä 70-luvulla koulussa muun muassa haisevaksi silliksi ja jätkänpuolikkaaksi. Se ei auttanut minua pysymään kurissa.

Vaikuttaa kovasti siltä, että kouluissa on jo se kuri, jota sinne kaivataan. Eikö tämä tunnu kenestäkään hassulta? Tässä on jotain samaa, kuin jos poliitikot alkaisivat suureen ääneen vaatia jokaiselle suomalaiselle televisiota tai kännykkää. Tällaiselle aloitteelle luultavasti naurettaisiin. Mutta kun vaaditaan kuria, ääniä ropisee laariin kuin jyviä Sampon jyväputkesta farmarin peräkärryn lavalle.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
20.6.2013 16.57
Opetus on tärkeää lasten hyvinvoinnille
Ajatuksia
Jokaisella lapsella on Suomessa oppivelvollisuus, ja suurimman osan kohdalla tämä tarkoittaa pakollista osallistumista koulun opetukseen. Suurimmalle osalle koulussa oleminen on "ihan ok" tai edes kohtalaista. Osa jopa viihtyy koulussa. Pieni osa, "yksittäiset tapaukset", joiden häiriköinnin syynä on sitten väärä lääkitys, tukitoimenpiteet tai vanhemmat, eivät sopeudu kouluun. Eivätkä yhteiskuntaan. He kykenevät toiminnallaan halutessaan olemaan opetuksen, tai ainakin muiden oppilaiden oppimisen, esteenä.
Esität kirjoituksessasi kaksi kohtaa, jotka kouluissa kurinpidon nimissä tulevat muuttumaan. Molemmat tähtäävät turvallisuuden lisäämiseen ja nuorten pitämiseen "kaidalla polulla" - mikä sijoittuu mielestäni koulun hyvin tärkeäksi tehtäväksi. Aseiden tarkistamiseen ei tällä hetkellä ole lupaa opettajilla ja mielestäni sen saaminen on vain loogista turvallisuuden ylläpitämiseksi ja sen estämiseksi, että nuoret eivät vahingoita tulevaisuuttaan ratkaisevalla tavalla. Joskus voi olla liian myöhäistä, kun opettaja tietää lapsen kantavan asetta ja poliisi saapuu paikalle vasta tunnin kuluttua. Tai, joskus jälki-istunnot voivat olla opettajan piinaa, kun manipulointiin kykenevä lapsi yrittää saada muut lapset pilkkaamaan ja hyökkämään hänen kimppuunsa. Silloin vessojen siivoaminen (ja koulupsykologin tapaamiset) voi olla parempi vaihtoehto, myös oppilaan kykyjen kannalta.
Häiriköintiä on, on aina ollut, ja tulee olemaan muodossa tai toisessa. Mutta koska koulu muutenkin tulee jäljessä, on vain oikeutettua että muutoksia tehdään.
Tänäkin keväänä on todistettu, kuinka oppilaat voivat toiminnallaan lavastaa opettajan hermostumisen, kuvata sen ja aiheuttaa opettajan potkut. Lasten valtaa, josta häiriköt innostuvat eniten. Lisäksi on lukemattomia tapauksia, joissa vanhemmat hyökkäävät opettajan kimppuun. Opettaja joutuu koulussa vastaamaan niin yhteiskunnan, kollegojen, koulun, oppilaiden kuin vanhempienkin jatkuvasti kasvaviin toiveisiin. Siinä helposti iskee avuton olo, kun voimavarat eivät enää riitä miellyttämään kaikkia. On valittava turvallisuus, on valittava keskitie, jos aikoo pitää pintansa koulussa. Sitä sopii vaatia myös lapsilta. Aseiden kantaminen kouluun on riskialtista eikä millään tapaa oikeutettua. Siksi sen tapahtumista on hyvä pyrkiä ehkäisemään. Opettajien laukut voidaan tarkistaa, samalla tavalla. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että opettajien toimintaa tarkastellaan jo nyt tämän tästä.

Ja mitä ideologisiin ohjelmiin tulee - niiden toteutus vaihtelee ratkaisevasti kouluittain ja opettajakohtaisesti. Ideologia ja käytäntö eivät aina kohtaa saumattomasti kouluissa tai muuallakaan. Tilastollisesti Suomessa on paljon hyvinvoivia nuoria, mutta kohtalaisen paljon myös esimerkiksi masennusta ja sekä sisään- että ulospäin suuntautuvaa oireilua nimenomaan nuorten keskuudessa. Hyvinvoivat nuoret saavat kouluissa vähiten huomiota pahoinvoivien/häiriköivien vuoksi. Jos ratkaiset sen, miten sujuvasti ja monipuolisesti havainnollistaen opetat, huomioit jokaisen oppilaan kehityksen yksilöllisesti ja huolehdit luokassa kiipeilevien, huutavien ja toisia oppilaita loukkaavasti/vaarallisesti häiritsevien hulivilien rauhoittamisesta sanallisesti, monet opettajat tulevat sinua kiittämään.
Sinulla on aikaa 45 minuuttia, yksi oppitunti.
24.6.2013 19.59
Persoonaton
Kannattaa katsoa peiliin
Nimimerkki Ajatuksia kirjoittaa: "Sinulla on aikaa 45 minuuttia, yksi oppitunti."

Ei kai kukaan koulussa yhtä ainoaa oppituntia pidä? Opetuksen ideahan on, että mennään eteenpäin, vaikka välillä otettaisiinkin takapakkia.
Suhde oppilaisiin rakentuu pikku hiljaa, samoin oma ammattitaito. Ellei leipiintyminen iske sitä ennen. Mutta se voi iskeä missä tahansa ammatissa.

Väitän, että opettajien yleisin ongelma on kyvyttömyys kohdata oppilas arvostavasti ja kannustavasti. Se ei tarkoita huonon käytöksen hyväksymistä, vaan reilua asennetta. Sen oppilaat kyllä "haistavat". Sellaista opettajaa ei lähdetä helpolla provosoimaan, eikä hän helpolla provosoidu.

Nämä ovat kuitenkin sellaisia persoonallisuus- ja asennetason juttuja, joihin opettajien koulutus ei pahemmin auta.

Vesalla on kirjoituksessaan hyviä pointteja, jotka allekirjoitan täysin.

Olen seurannut läheltä monien opettajien epäasiallista käytöstä, kunnianhimotonta opetusta, tiettyjen oppilaiden syrjintää ja suoranaista halveksuntaa.


25.6.2013 17.53
häiritsevää
häiriköintiä on monenlaista
Mihin ihmeeseen perustuu tämä näkemys, että yksittäisten tapausten häiriköinnin syynä on väärä lääkitys, tukitoimenpiteet tai vanhemmat ja että he eivät sopeudu kouluun tai yhteiskuntaan? Mielestäni tämä näkemys perustuu osaltaan siihen, että ulkoisten vaikutelmien luominen on tärkeämpää kuin se, mitä sisäisessä maailmassa tapahtuu. Tiedän monta opiskelijaa, joilla voi olla mielenterveysongelmia tai vaikeuksia kotona tai muuten haasteellinen elämänhistoria ja he saattavat silti pärjätä koulussa keskitasoa paremmin. On hyvin ongelmallista luoda kategoria "häirikkö", kuvailla sitä näin ja tehdä siitä ikään kuin kiveen hakattu totuus.

Häiriköintiä on monenlaista. On sellaista häiriköintiä, jossa yksi oppilas otetaan kiusaamisen tai nimittelyn kohteeksi syystä tai toisesta. On häiriköintiä, jossa oppilas ei suostu olemaan hiljaa vaikka opettaja pyytää eikä noudata mitään sääntöjä vaikka pyydettäisiin tai käskettäisiin ja häiritsee toisten oppilaiden opiskelua.

Mutta on myös luovaa häiriköintiä - opettajien näkemyksien haastamista ja kyseenalaistamista, kritiikin esittämistä, leikkisyyttä sekä uuden luomista. Valitettavasti taitaa edelleen olla niin, että tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat saavat helpommin häirikön leiman kuin ne, jotka systemaattisesti kiusaavat tai tuottavat toisille hankaluuksia puhtaasta vahingonilosta, kostonhalusta, sadismista, ilkeydestä, omaneduntavoittelusta, kypsymättömyydestä tai muista seikoista johtuen.

Mitä tarkoittaa yhteiskuntaan sopeutuminen? Eikö kysymys myös ole siitä, millä tavalla sopeutuu ja mihin sopeutuu? Pitääkö yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, huonoon kohteluun tai vallan väärinkäyttöön sopeutua? Sopeutumisen mittaaminen ulkonaisen menestymisen mukaan on erittäin ongelmallista, koska jotkut ulkoisesti menestyneet ovat voineet pärjätä heikompiaan tallomalla ja pelkkää omaa etuaan ajamalla. Tätä kutsuisin todelliseksi sopeutumattomuudeksi.

Ongelma tässä tarkastelutavassa on mielestäni se, että motiiveilla ja aitoudella tuntuu olevan vähemmän merkitystä kuin kyvyllä vaikutelmanluontiin.