Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


5.2.2016 9.30

Yhden totuuden maa

Vesa Nevalainen

Olenkohan ollut väärässä kaikki vuodet? Olen nimittäin salaa tuhahdellut muille psykologeille, jotka eivät osaa sanoa asioita suoraan, vaan saamme kuulla loputtomiin toisaalta ja toisaalta -puhetta. On siinä kuitenkin se järki, että harvoin maailmassa on asiaa, joka voi olla vain yhdellä tavalla totta.

Tältähän ei vaikuta, kun kuuntelee suomalaisia päättäjiä. Suomella on vain yksi tie, ja se kulkee vyönkiristyksen kautta. Esimerkiksi kaikki elvytystä kannattavat henkilöt ovat kerta kaikkiaan naurettavia idealisteja, todellisuudesta vieraantuneita punapiipertäjiä. Vain ankarat säästöt voivat pelastaa kansakunnan, vain hyvinvointivaltion lahtaamalla voimme pelastaa hyvinvointivaltion. Vain työllistämisen edellytykset poistamalla voimme pelastaa suomalaiset työpaikat.

Todellisuudessa vaihtoehtoja on aina. Ja kaikissa niissä on hyvät ja huonot puolensa. Järkeä käyttävä ihminen valitsee niistä kuhunkin tilanteeseen sopivimman ja vaihtaa sitten joustavasti suunnitelmaa, jos alkaa näyttää siltä, että valittu ratkaisu ei sittenkään toimi.

Tähän maahan mahtuu kerrallaan vain yksi asia, ja se on tehtävä tietyllä tavalla. Syitä tällaiseen typerään jääräpäisyyteen on varmaan monia. Yksi on huolella vaalittu suomalainen sankarimyytti. Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Sisulla voittoon. Suomen potra leijona hyökkää. Entä jos joutuisimme todellisuuden kohtaamalla myöntämään sen, että olemme aika pieni porukka jossain maapallon peräkulmilla? Ja että edes kaikki pakolaiset eivät halua jäädä tänne, vaan palaavat mieluummin kotimaihinsa kidutettaviksi?

Meillä on ilmeisen huono kansallinen itsetunto fiksujen ja sosiaalisten ruotsalaisten ja suuren ja tunteellisen venäläisen sielun välissä. Ja kun ihmisellä on huono itsetunto, ei hän paljoa siedä vastakkaisia näkemyksiä ympärillään. Vai luuliko joku, että uusnatseilla on kaikesta uhostaan huolimatta vahva ja terve itsetunto?

Martti Ahtisaari sanoi joskus, että jokainen joka on tässä maassa jotain, tuntee toisensa. Tässä on totuutta. Päättäjien joukko on hyvin pieni, joten on helppoa tavoittaa kaikki vaikuttajat ja jakaa heidän kanssaan kulloinkin voimassa oleva dogmi. Sitä sitten viedään tupailloista ja klubin kokouksista toiseen. Ja koska kaikki ovat kavereita tai vähintään kaverin-kavereita, ei kukaan halua vastustaa dogmia, vaikka ehkä haluaisikin. Kaveria ei jätetä. Maailman demokraattisin valtio on harvainvalta, jossa vallan vaihtuminen ei muuta harjoitettua politiikkaa mihinkään.

Tilannetta pahentaa, että Suomessa ei ole koskaan opittu keskustelemaan. Puukko tai pyssy vetäistään helposti esiin, jos naapuri sanoo harkitsemattoman sanan. Kielemme on äkkiväärää ja suoraa, ei siinä ole tilaa kohteliaille tai kysyville sanoille. Kuitenkin small talk rakentaa rauhaa. Tutuksihan siinä tullaan, eikä tuttua viitsi survaista vesurilla kylkeen. Täällä maassa on sallittua väitellä intohimoisesti vain jääkiekosta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista.

Tuohan se turvallisuuden tunnetta, jos uskottelee itselleen, että on vain yksi tapa tehdä asioita. Maailma on päivä päivältä kompleksisempi; edes tulevaisuuden ammatteja ei voi enää luotettavasti ennustaa. Kieltäminen ja torjunta ovat vahvoja defenssejä, mutta pitemmän päälle niitten käyttämisestä joutuu maksamaan kalliin veron.

Tässä olisi kyllä psykologeille töitä. Reippaasti voitaisiin nostaa esiin se, miten osallisuuden kasvattaminen ja laajemman porukan kuuleminen toisi keskusteluun uusia ideoita ja sitä kautta myös ratkaisuja kansallisiin pulmiin. Ja tietenkin psykologit voisivat opettaa ihmisiä ratkaisemaan konflikteja keskustelemalla. Olisi aika veikeää seurata tosi-tv-ohjelmaa, jossa psykologi valmentaisi yritysjohtajia ja poliitikkoja laadukkaampaan kommunikointiin.

Ai niin, mutta eihän tuo edellä kuvattu onnistu. Psykologien omilla suljetuilla keskustelusivuilla ollaan ihan yhtä yksisilmäisiä ja jääräpäisiä kuin muuallakin maassamme. Olemme saman monokulttuurin tuotteita.


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi

6.2.2016 16.41
Artemis
Kiitos!
Ehkä vielä on toivoa, kun edes joku (muukin) näkee tämän asian humoristisen puolen. Vaikka eivät yhden mielipiteen valtiot kylläkään yleensä oikein satiirista ja ironiasta perusta. Ei tule suomalaista tyhjän naurajasta...
5.3.2016 10.48
Eräs lukija
Olipas mielenkiintoinen ja ironinen kirjoitus!