Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


11.12.2014 15.30

Ylimääräiset virkamiehet

Eikö ketään muuta julkisella sektorilla työskentelevää ota pannuun? Kohta valtaan pääsevä poliitikko on sanonut, että Suomessa on 10 000 virkamiestä liikaa. Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoittaa, että julkiselta sektorilta on säästettävä kolme miljardia. Kaikki taputtavat näille käsiään ja kiljuvat kilpaa, miten ylisuureksi pöhöttynyt julkinen sektori meillä onkaan.

Mistähän ne 10 000 lintsaria poistetaan? Omien kokemusteni mukaan julkisella sektorilla on äärimmäisen älykkäitä ja tehokkaita virkamiehiä, jotka eivät siltikään ehdi kuin raapaista omia töitään. Päivät juostaan paikasta toiseen, illat menevät työpöydän takana ja valmistelutyöt tehdään viikonloppuisin. Ja silti suurin osa virkamiehistä kokee tekevänsä liian vähän työtä, olevansa ikään kuin yhteiskunnan kuluna ja riesana. He ovat opettaneet itsensä uskomaan, että työ on vähempiarvoista kuin vientialoilla.

Psykologikielellä sanottuna tässä on tapahtunut projektiivinen identifikaatio. Kun jotain epäillään kyllin kauan aiheetta jostain, alkaa projektion kohde itsekin uskoa olevansa paha ja huono.

Virkamies hoippuu väsymyksen horteissa ja yrittää jaksaa seuraavaan lomaan saakka. Luovuttaminen kun olisi omien ja muitten ihanteiden pettämistä. Ja palkaksi tästä, oh dear, tulee lähinnä se, että valpas media bongaa kaikki pienimmätkin virheet ja repii niistä isot otsikot. Poliitikot määräävät tekemään säästöjä, eikä mikään säästöehdotus kelpaa heille. Kaikki inhimillisyyden osoitukset leimataan heikkoudeksi. Sosiaalinen media kerää erottamislistoja virkamiehestä, joka erehtyy puolustamaan asiakkaitaan. Virkamies on ihan vitsi.

Kaikesta pitää säästää, ja säästää vielä lisää. Mutta auttaako se? Työn hintaa on laskettu, palkat on jäädytetty ja väkeä lentää pihalle kuin keihäitä Pitkämäen harjoituksissa. Tuloksena on se, että tavara ei mene kaupaksi yhtään paremmin.

Entäs jos ongelma ei olekaan kestävyysvajeessa, pöhöttyneessä hallinnossa, vaan siinä, että teollisuuden tyypit eivät a) osaa suunnitella tuotteita, joita kuluttajat haluavat ja b) eivät osaa edes markkinoida niitä. Jätkät kyllä messevinä vaativat isänmaallista säästöhenkeä muilta, mutta samaan aikaan he myyvät ovat firmansa ulkomaille pilkkahintaan. He vaativat pidempiä työuria, mutta lähtevät itse eläkkeelle paljon sitä ennen. Eniten taitaa meuhkata mies joka päätti muuttaa toiseen maahan, ettei vaan vahingossakaan rahoittaisi verotuloillaan kaiken maailman lastensairaaloita ja vanhusten hoitokoteja.

Psykologeilla on tässä kaksoisrooli. Kaikki tämä koskee myös heitä. Vapautuneita vakansseja ei välttämättä täytetä, ja suoritemääriä hinataan jäljelle jääneiltä ylöspäin. Toisaalta psykologit yrittävät paikata työntekijöitä jaksamaan mahdollisimman vanhoiksi ennen eläkeikää. Tai kunhan jaksaisivat edes seuraavaan viikonloppuun. Psykologit voisivat kyllä myös kehittää kansallisen selviämispaketin. Se kannustaisi ihmisiä luovuuteen, rohkeuteen, pieniin kokeiluihin, tukisi epäonnistumisten jälkeen ja levittäisi eteenpäin ilosanomaa onnistuneista projekteista. Aivan liian kauan jo oltu tekemättä mitään, kun on niin kovin pelätty epäonnistumista.

Julkisen sektorin mollaaminen on tietysti väärin. Kyse on ihmisten elannosta ja työstä, jolla on merkitystä. Voitaisiinko sopia niin, että lopetetaan tuollaisten umpimähkäisten lukujen heittely. Minut saa palkata lintsarivahdiksi, joka kiertää eri työpaikoilla ja etsii joutilaita tai muuten vaan tarpeettomia virkamiehiä. Mutta älkää sitten minua syyttäkö, jos en löydä sataakaan.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 5 Kommenttia | Kommentoi