Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


16.6.2016 18.00

Ei se voi olla totta

Tuli taannoin tehtyä eräs, sanotaanko tehtävä. Huomasin kaikki pienet ilmeet ja poikkeamat, mutta en nähnyt sitä todellista tappovehjettä, isoa uhkaa. Se ylitti uskomiskykyni. Ja kerran istuin pubissa ja katsoin katastrofielokuvaa, jossa lentokoneet törmäsivät pilvenpiirtäjiin ja ihmiset kirkuivat. Pitkään aikaan ei tullut mieleenkään, että se voisi olla totta.

Ihan samaahan tapahtuu nyt USA:ssa. Ei kukaan usko, että Yhdysvaltain presidentti voisi rakennuttaa meksikolaisilla muurin rajalleen ja laittaa nämä vielä maksamaan tarvikkeet. Tai että presidenttiehdokas sanoisi, että voisi ampua ihmisen kadulla, eikä se hetkauttaisi hänen suosiotaan. Kuitenkin Donald Trump tekee juuri tätä. Hänen mielipiteensä ovat niin yliampuvia, ettei kukaan ota niitä tosissaan. Ehkä pitäisi.

Harva saksalainen tiesi 40-luvulla keskitysleireistä. Moni olisi voinut tietää, mutta se mitä tapahtui, oli aivan liian röyhkeää. Minä en voisi toimia sillä tavoin, joten eihän kukaan muukaan ihminen voisi tehdä niin. Ei ainakaan se, jota olen itse äänestänyt.

Entäs Suomessa? Hallitus lupaa työllistää lisää ihmisiä, ja samaan aikaan pidennetään väkisellä työssäkäyvien työaikaa vähintään kolmella lisäpäivällä. Ihmiset suostuvat siihen, koska koko ajatus on täydellisen epälooginen ja järjetön. Palkanmaksajien ostovoimaa alennetaan, vaikka ainoa sektori, joka on vetänyt, on ollut kotimainen kysyntä. Vientiteollisuus tekee huonoja tuotteita, jotka eivät kelpaa kenellekään, ja heistä tehdään jatkossa palkkamalli meille muille, jotka emme ole ryssineet niin pahasti.

Yksilötasolla meillä on nämä Auervaarat. Me lankeamme kerta kerran jälkeen heidän pauloihinsa siksi, että he lupaavat jotain käsityskykymme ylittävää ihanuutta. Ja he ovat valmiit viemään meiltä niin paljon, että sekin ylittää kaiken sen, mitä voimme kuvitella. Koska me itse emme voisi koskaan olla niin häikäilemättömiä, ei kukaan muukaan voi toimia niin. Ai ei vai?

Vanhassa laulussa lauletaan, että ellet miljoonaa pysty kavaltamaan, turha on rikoksesta haaveillakaan. Tässä on tehty tarkka psykologinen oivallus. Jokainen meistä huomaa, jos kiero pizzataksi meinaa huijata meiltä viitosen. Mutta arvatkaa, montako viitosta pystyy ujuttamaan vaikkapa talo- tai autokauppaan? Ihminen on aika pieni olento, jonka psyykkinen kapasiteetti pystyy parhaiten käsittelemään asioita, jotka ovat konkreettisesti laskettavia. Kun mennään yli omien sormien, ollaan heti vaikean matematiikan alueella. Länsimetron budjetti ylittyi puolella. Siis hirveällä kasalla rahaa. Harvapa tuosta osasi älähtää.

Ylipäätään ajattelemme, että toinen toimii kuten me. Rakastan tuota ihmistä sydämeni pohjasta, joten totta kai hänkin rakastaa yhtä paljon. Jos minä en pölli lompakkoa, jonka joku on pudottanut kadulle, ei kukaan muukaan tee niin. Jos minä en hakkaa vaimoani kännipäissäni, ei kukaan muukaan tee niin. Se mäiske ja kirkuna tuli jostain television elokuvasta.

Me ryvemme itsesäälissä ja ajattelemme, että kaikki muut ovat eettisesti korkeammalla tasolla kuin me. Vain minä olen itsekäs, vain minä hermostun joutavista asioista. Vain minä tiuskin muille ihmisille. Vain minä olen mustasukkainen ja kateellinen. Jos huomaamme toisissa ihmisissä tällaisia ominaisuuksia, sen täytyy johtua siitä, että kaikkien muitten pahojen ominaisuuksien lisäksi myös projisoimme toisiin ihmisiin omia pahoja tunteitamme. Pitääpä napata lisää nappia naamaan ja ottaa vielä yksi lisävuosi terapiaa. Jotkut ihmiset vaan ovat niin suuren mittakaavan mulkvisteja, että emme usko sen olevan mahdollista.

Näihin psykologisiin ilmiöihin kannattaisi joskus ottaa mallia fysiikasta. Jos jokin epätodennäköinen ilmiö olisi totta, niin täyttäisikö se aukon, tekisikö se kuvion täydelliseksi? Jos se täyttää, niin ehkäpä se sittenkin on totta?

Kaikki, mikä voi olla totta, voi todellakin myös olla totta. Vaikka et itse toimisikaan niin.

 


Palaa otsikoihin | 6 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
17.6.2016 8.26
MOT:stä järkyttynyt
Kotimaan esimerkki
Tekisi mieli lisätä esimerkki, jonka ei uskoisi olevan totta - ja kuitenkin. Viime viikon Ylen MOT:ssä yksikään pankki, eikä edes Finanssivalvonta, halunneet kommentoida "hyvää pankkitapaa". Tuo pätkä pitäisi näyttää jokaisella yrittäjäkurssilla ja eduskunnan kyselytunneilla. Ei ole ihme, ettei yksityisten yritysten perustamiseen riitä rohkeutta ja että pankit ovat Suomessa parhaiten kannattavia yrityksiä.
17.6.2016 8.29
Jako-nappula
Saisiko tähän sellaisen facebook-näppäimen, jolla voi tykätä tai jakaa näitä blogikirjoituksia.
17.6.2016 13.27
KaroLaine
Vesa Nevalainen on viisas!
Minulla ei ole tähän lisättävää - paitsi ehkä yksi henkilökhtainen muisto: Luin nuorena opiskelijana 1960-luvun puolivälin jälkeen vanhemmilleni tullutta viikkolehteä, jota pidin vähän sensaatiohakuisena, sellaisena tyhmähkölle rahvaalle (kuten vanhemmilleni sic!) sopivana ajanvietteenä. Tässä lehdessä oli kuvia Kambotsean pääkalloröykkiöistä. Sivuutin kevyesti vilkaisemalla koko aukeaman käsittävän artikkelin ja muistan ajatelleeni, ettei tuollaista oikeasti voi olla. Tämä muisto vahvistaa kollega Nevalaisen viisaan blogin. Kiitos kirjoituksesta!
18.6.2016 16.33
henna
Se tunne kun et voi käsittää miksi joku alittaa riman niin matalalta, miten erotumme apinoista, miten meistä "sivistyneistä" ihmisistä saadaan tappajia? Todella hyvä blogi!
26.7.2016 10.54
Metsä puilta
"Psykologisoikaa mutta älkää psykologisoiko!"
Vesa toteaa jotakin ihmisluonteesta. Hyvä muistutus mutta ongelma on pikemminkin se, että tätä piirrettä pyritään koko ajan vahvistamaan. Kun ennen katsottiin, että ihminen on vajavainen ja siksi tarvitsee myös oman etunsa takia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan vastaavat olosuhteet ja järjestelmän, välillä jopa kontrolliakin (realistinen näkemys), ns. markkinat ym. ovat nyt sanelleet, että ihmisiä "holhotaan" liikaa, että kyllä ihminen itse tietää mikä on hänelle parasta - ja ilmeisesti se on sitä myös koko yhteiskunnalle, josta tosin ei paljon huolta kanneta: hajotkoon jos on hajotakseen, elämmehän "globaalissa" maailmassa.
Vastuu on siis yksiöllä tämän resursseista riippumatta, ja hän myös vastaa yksin kohtalostaan. Ja kun yhteiskunnan rakenteet ja järjestys pikku hiljaa rapautuvat ja kaaos lisääntyy, yhä useampi on hukassa omassa elämässään. Samalla käsitys oikeasta ja väärästä fragmentoituu ja suhteellistuu, kaikenlainen vieraantuneisuus lisääntyy jne.
Kulutusvetoisessa markkina-yhteiskunnassa, joka hyödyntää entistä tehokkaammin ihmisen raadollista puolta, ei itku auta - kuten ei auttanut ennen vanhaan markkinoillakaan. Se, että koko "systeemissä" olisi jotakin perustavan laatuista pahasti vialla ja vaatisi korjausta, ei luonnollisestikaan ole poliittisesti korrektia puhua.
Mutta psykologisoidaan ja hoidetaan me vaan oireita - käydään äänestämässä EK:n, finanssipiirien ym. poliittista siipeä ja annetaan isojen poikien ja tyttöjen EU:ssa, maailmanpankissa, Wall Streetillä ym. touhuta rauhassa. Ehkä se talouskasvu (lue: kulutusloikka) sieltä tulee ja pelastaa maailman taas kerran - tosin tulevien sukupolvien kustannuksella. Tai meidän jälkeemme sitten vallankumous, kuten Ranskan eliitti (aateli) aikoinaan toppuutteli remonttimiehiä.
1.8.2016 16.12
johtamistavat
Hitlerismiä
Jo Hitler tiesi, että parhaiten ihmisiä saadaan johdettua ja valvottua, kun vähennetään ensin pikku hiljaa näiden etuuksia ja oikeuksia. Ja kun niin on tehty tarpeeksi kauan, niin sen jälkeen niitä etuja ja oikeuksia ei enää voida palauttaa. Nythän meidän hallitus tekee juuri näin (työajan pidennys, kiky- ym). Ja jos joku marisee, niin päättäjät syyllistävät: etkö sinä ymmärrä tätä yhteistä etua?