Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


19.2.2017 10.03

Yksisarvishoitoa

Työhyvinvointiyrittäjä. Yksisarvishoitaja. Elämän moniottelija. Mentaalivalmentaja. Mental Trainer. Henkisen kasvun ohjaaja. Kaukoparantaja. Selvänäkijä. Elämäntaidon valmentaja. Henkisen kasvun ohjaaja. Sertifioitu mentaalivalmentaja. Työyhteisösovittelija. Parantaja spirit-keskuksessa. Hermoratahieronnan mestari. Rentoutusopastaja. Elämäntehtäväetsivä. Suunnannäyttäjä. Intuitiivinen terapeutti. Nämä kaikki löytyivät netistä ihan pienellä haulla.

Generaattoriveivaaja. Vyöhykekuraattori. Enkelivalmentaja. Psyykenhieroja. Nautinnonnapsauttaja. Hypnoinnovaattori. Telepaattori. Iloaktivoija. Hypersensologi. Nämä keksin itse. Mutta olisitko ollut varma, ellen olisi tunnustanut?

Ihan ehdottoman aikuisten oikeasti netissä tarjottiin myös positiivista elämysvoimaa. Ja koulutettua coachia. Valmentamokin löytyi. Ja life coach academy. Energiahoitoa. Enkelihoitoa. Rosenia. Spiraaliporttia.

Nämähän voivat olla ihan kunnon ihmisiä, kaikki tai ainakin osa. Ongelma on se, että kaiken tämän opiskelun ja kokemuksen jälkeenkään minä en ihan tiedä, mitä nuo tyypit puuhaavat. Enkä ehkä haluakaan tietää. Älkää siis lähettäkö minulle esitteitänne.

Mutta sitten meillä on myös tällaisia: Psykologi. Psykoterapeutti.

Näistä jälkimmäisistä tiedän melko hyvin, mitä he tekevät. Tiedän, että heidän toimintaansa valvotaan, ja tiedän, että heillä on tiukat ammattieettiset säännöt.

Uskomushoidoista on pitänyt tulla lakia ja säännöksiä jo melkoisen monta vuotta, mutta mitään valmista ei tunnu tulevan. Ehtiikö jopa Espoon metro valmistua aiemmin?

Miksei lakia saada aikaan? Kenen intressejä tässä yritetään suojella? Vai onko se vain kaikkien mielestä siistiä, että aikuiset ihmiset pistävät rahansa kaikenlaiseen epämääräiseen? Että se on yksilönvapauden piiriin kuuluva asia? Mutta eikö ihmisillä ole oikeus tietää, jos heidän kalliilla rahalla ostamansa hoito on sellaista, jonka toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä? Eikö ihmisellä ole oikeus tietää, jos hienolta kalskahtavan ammattinimikkeen takana on pelkkä peruskoulu ja kolmen päivän nettikurssi?

Vaikka ajattelisikin, että aikuiset saavat luvan pitää huolta itsestään, niin pitäisihän meidän herranen aika sentään pelastaa edes lapset. Pahimmassa tapauksessa lapsen elämä on pilalla, kun hänet on ohjattu vastuuttoman puoskarin kynsiin. Eikö edes heidän suojelemisekseen voisi rukata ja tarkentaa lainsäädäntöä?

Asiassa on jotain perin outoa ja vaikeaa. Lakiehdotus uskomushoidoista on ollut tähän mennessä jo neljän peruspalveluministerin pöydällä. Nykyään vedotaan Soteen ja muihin kiireisiin. Minusta myös tällä asialla on kova kiire, sillä puoskarin hoitama potilas saattaa sairastua lisää, kuolla tai tappaa jonkun muun. Ihan kuin tässä pelättäisiin lukemattomien alalla työskentelevien ihmisten some- ja muualla tapahtuvaa raivoa? Vai eivätkö päättäjät itsekään luota tieteellisiin hoitoihin? Ovatko yksisarvishoidot kiehtovampia? Ovathan valtioiden päämiehetkin jääneet kiinni astrologien käytöstä neuvonantajinaan.

Vesa Nevalainen

Kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti, mutta hänellä on myös  sekä I ching -kirja että Tarot-kortit.


Palaa otsikoihin | 8 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
19.2.2017 11.58
Mariia
Vaihtoehtohoidot ja kuluttajasuoja
On se kummallista, että vaaterättejä ja tavaroita kyllä tarkastetaan ja villaiset tuotteet vedetään pois markkinoilta, mutta ihmisen mieleen saa kajota kuka tahansa ja melkein miten tahansa? Heikossa hapessa oleva ihminen ei aina jaksa itse selvittää ja tarkastaa auttavan tahon taustoja. Miksi kukaan ei auta tässä asiassa?
19.2.2017 12.41
Ollikaisen Teemu
Tietoisuuden lisääminen tärkeää
Valvira on myöntänyt keinottomuutensa näiden valvomisen kanssa. Omavalvontakaan ei auta, kun puoskarit ja meediot työskentelevät terveydenhuollon ulkopuolella. Jos puoskarilaki tulisi, sen valvonta voisi olla aika kinkkistä. Olen toki sitä mieltä että sellainen pitäisi säätää Ruotsin malliin. Eli että ainakin lasten ja mielenterveysongelmaisten kohdalla uskomushoitojen käyttö edellyttäisi lääkärin hyväksyntää. Siihen asti on tärkeää rummuttaa Valviran julkiterhikki-palvelua, josta voi tarkastaa auttajansa pätevyyden. Myös terveydenhuollon ulkopuolisten kohdalla kuluttajan pitäisi vaatia faktat pöytään: mikä ihmeen sertifikaatti tämä on, kuka on kouluttanut, mitkä ovat pätevyyskriteerit, miten ylläpidät ammattitaitoasi, valvooko sinua kukaan, mihin voin valittaa jos onnistut sekoittamaan päätäni entistä enemmän jne jne. Sertifioinnin kriteerien pitää olla julkista tietoa, vrt. Esim. Psykologiliiton henkilöarvioinnin ja urheilupsykologian sertifikaatit, joiden pätevyyskriteerit löytyvät sertifiointilautakuntien sivuilta.
19.2.2017 17.23
L
On hoitoja ja hoitoja
Sanot, että et tiedä mitä nämä ihmiset tekevät etkä haluakaan tietää, mutta silti sinulla on negatiivinen mielipide heidän tekemisestään, ja olet ihan mutu-tuntumalla leimaamassa heidät kaikki "puoskareiksi"?

Niputatko uskomushoito-ryhmään ihan kaikki terveydenhuollon ulkopuoliset hoidot, kuten akupunktion, kiropraktiikan, lymfahoidon, homeopatian, osteopatian, kuppauksen ym. myös? Useissa näissä epävirallisissa hoitomuodoissa on sata- tai tuhatvuotiset perinteet taustalla (mm. kiinalainen lääketiede) ja hoitajien koulutus kestää useita vuosia, kun taas sitten on näitä viikonloppukurssin käyneitä "hoitajia". Mielestäni heitä ei voi verrata keskenään.

Luepa esim. tutkija Pauliina Aarvan kirja Parantavat energiat, siinä on käsitelty täydentäviä hoitomuotoja asiallisesti, tieteellisestä näkökulmasta. Et ehkä ole kovin kiinnostunut aihepiiristä, mutta mielestäni ei pidä haukkua ja kritisoida asiaa, josta ei oikeasti tiedä mitään.
19.2.2017 20.57
Satu Mäki
Laillistetuista ja muista hoitomuodoista
Moi Vesa, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ongelma tavalliselle ihmiselle on mielestäni se, ettei kukaan tarjoa järkevästi luokiteltua näkymää erilaisiin hyvinvointipalveluihin, niiden tarjoajiin ja heidän koulutus- ja työkokemustaustaansa. Olivatpa laillistettuja tai eivät. Alan jargon on älytöntä huttua josta erityisesti kriisissä oleva asiakas ei saa mitään irti. Jos muutkaan. Erilaisia toimijoita on aivan mahdotonta verrata ja tietoa on saatavilla surkeasti. Kuppikunnat dissaavat toinen toistaan eikä rakentavaa yhteistyötä tehdä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmisellä on oikeus tietää, miten häntä hoitava ihminen on koulutettu. Olemme pienellä porukalla lähteneet konseptoimaan uuden ajan digitaalista palvelua ratkaisemaan tätä ongelmaa käytännön tasolla. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aiheesta, minut saa kiinni osoitteesta satu at carelia.co
19.2.2017 21.31
Marjo
Life coach
Hei vaan auktoriteettiuskoon taipuvaiset kansanparantajat. Minä olen saanut huomattavaa apua Valmentamon life coachilta riuduttuani ensin Valviran auktorisoimilla psykiatrisilla sairaanhoitajilla ja psykologeilla saamassa käsittämättömän tehottomia ohjeita. Minä siinä muuten on kun yleisvointi työntekijöillä on julkisella puolella todella huono? Minulle tuli myötätuntouupumus työntekijöiden väsynyttä olomuotoa kohtaan - itsestä ei pidetä enää osastoilla huolta vaikka olisi miten paljon tieteellistä asiatietoa jaettavaksi. Kaikki aikakin menee sen kirjaamiseen mitä potilas sanoi. Life coachini oli terve, elämästä nauttiva, hyväntuulinen ja iloinen. Tehdään vaan niin, että sairastutetaan ihmiset diagnooseilla ja psyykenlääkkeillä. Empatiavajeella vaan.
19.2.2017 21.33
Marjo
Vinkkelin vaihto
Onko kuitenkin niin, että placebo-vaikutus voi toimia? Empatia?
21.2.2017 7.36
helij
kuka uskoo mihin hoitoon
Jospa yksi syy uskomushoitajien luo menoon on se, että ns oikeaan hoitoon pääseminen on niin vaikeata vastaanottoajan, maksun ja sosiaalinen stigman suhteen. Monet tarvitsevat ensisijaisesti kuuntelijaa ja että sanotaan "minä ymmärrän sinua ja et ole yksin". Ei sitä, että mene hakemaan lähete "arvauskeskuksesta" saat ehkä ajan kahden kuukauden päästä. Harva sitä paitsi ajattelee, että yksinäisyys olisi sairaus johon pitää joku virallinen henkilö hakea hoitamaan. Ehkä ei tarvitsisi hakea tukea mielikuvituksen kautta, jos sallisimme esim kylässä käymisen kulttuurin uudelleen.
11.3.2017 19.33
Ihme menoa
"Työnohjaus"
Minä taas ihmettelen, kuinka kaikenlaisilla pohjakoulutuksilla voi päästä työnohjaajaksi. Yliopistot järjestävät täydennyskoulutuksina kaksivuotisia työnohjaajakoulutuksia, joihin pääsee, kun maksaa kalliin hinnan. Työnohjaajina on sitten ekonomi- ja tradenomi (ent.merkonomi)-taustaisia,ym. tyyppejä. Surutta sovelletaan sitten jossakin tojotan tehtaalla kehitettyä mallia sosiaali-ja terveydenhuollon yksiköissä. Jos näiltä "työnohjaajilta" kysyisi, että tiedätkös, minkälaisia persoonallisuushäiriöitä on olemassa, niin näinköhän osaisivat vastata. Parempi silloin lähteä työpaikasta, kuin joutua puoskareiden tai persoonallisuushäiriöisen pomon puoskaroitavaksi.