Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


16.6.2017 10.54

Vei kuin Noppe

Vesa Nevalainen

Korttipelisanonnat ovat jokaisella suvulla omanlaisensa. Isävainaallani oli tapana sanoa ”vei kuin Noppe”, millä hän tarkoitti yllättävää ja nopeaa invaasiota, jolla vihollinen murskasi pahaa-aavistamattoman pelaajan.

Vesa Nevalainen_nettiuutinen_Mauri Helenius
Kuva: Mauri Helenius

Kesti kauan tajuta, että kannattaisi olla Noppe jossain muussa kuin korttipelissä. Nopet veivät koulussa parhaat työvälineet ja työelämässä parhaat paikat, enkä ole ihan etunenässä tainnut naisasioissakaan edetä.

Noppe pääsee paikkoihin, joihin hänen kykynsä eivät välttämättä riitä. Vai luuleeko joku, että vaikkapa puolueitten puheenjohtajat ovat rasiansa kirkkaimpia kynttilöitä? Edustukselliseen demokratiaan kuuluu kursailla. Fiksu miettii perhettään ja lapsilta pois jäävää aikaa, jos hän lähtee ajamaan yhteisiä asioita. Noppe ei tällaisia murehdi. Fiksun vielä miettiessä Noppe on jo ilmoittanut, että kun tämä ei ketään muuta tunnu kiinnostavan, hänen täytyy varmaan isänmaan nimessä uhrautua.

Kokouksissa fiksu tuumailee ideansa hyviä puolia, mutta Noppe on jo suuna päänä esitellyt kaikki puolivillaiset aloitteensa. Pahinta on, että keskustelu alkaa pyöriä niitten ympärillä, eikä ketään enää kiinnosta kuulla, mitä hitaammin prosessoivalla ihmisellä on sanottavaa.

Noppe puhuu nopeasti ja paljon, eikä aiheella ole väliä. Hitaammin asioita pohtiva voisi sanoa, että Noppe onnistuu olemaan kuin rasvattu salama siksi, että hän puhuu aina vaan samasta asiasta eli itsestään. Se on hänelle tuttu ja rakas keskustelunaihe. Hitaampi pohtiva nimenomaan voisi sanoa, mutta hän ei ehdi sanoa, ennen kuin asiat on käsitelty loppuun, pillit on puhallettu ja hanskat lyöty tiskiin. Ei-Noppe keksii kuningasideansa vasta myöhään yöllä, silloin kun kuu loimottaa taivaalla ja pöllö huhuilee puussa.

Noppea ei kauheasti kiinnosta, mitä hitaammat ihmiset keksivät. Hänellä on jo kiire seuraavaan projektiin. Asioista tulee juosten kustuja, puoliksi paistettuja, mutta sekään ei Noppea kiinnosta. Noppea kiinnostaa – senhän te jo arvaattekin – oma itsensä.

Somessa Noppe on kunkku. Koettakaapa huviksenne kirjoittaa jotain fiksua vaikkapa vauva.fi-sivustolle tai hommafoorumille. Noppe on raadellut sinut vereslihalle siinä vaiheessa, kun mietit, onko valitsemasi sana genetiivi vai akkusatiivi. Ei-Noppe jää lähtötelineisiin kerta toisensa jälkeen.

Hitaitten ihmisten aika menee Noppe-ihmisten jälkiä siivotessa. Trump möläyttää ja apurit miettivät, miten selittäisivät möläytyksen parhain päin. Ei-Nopet pitävät yhteiskuntaa pystyssä, ja siitä palkaksi he saavat eläkkeelle lähtiessään kukkapuskan ja läksiäisjuhlat, jossa Nopet käyvät piipahtamassa ekan kymmenminuuttisen aikana.

Pahinta Noppe-ihmisissä on heidän jeesustelunsa: ”mihinkään en ole pyrkinyt”, ”tämä tuli yllättäen ja pyytämättä”. Oikeasti Noppe pyrkii aina ja kaikin keinoin.

Noppe ei tule psykologin vastaanotolle, koska hänellä ei ole minkäänlaista sairaudentuntoa. Ei-Noppe tulee. Mutta jos psykologi toimii, kuten normaali fiksu ihminen tekee, hän toteaa Ei-Nopen olevan ihana ihminen, ja silloin Ei-Noppe jää jatkossakin muitten jalkoihin ja köyhyysloukkuun. Psykologi voi toki yrittää kasvattaa Ei-Noppea Nopeksi, mutta yleensä se ei onnistu, ja se on joka tapauksessa epäeettistä. 

Sitä paitsi, psykologi on lähes poikkeuksetta itsekin Ei-Noppe. Mutta pelataanko korttia?

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 5 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
17.6.2017 11.01
Tähänkin kommenttiin meni 15 min :)
Just näin, kiitos asian avaamisesta! Vaikket ole Noppe, olet huippu, Vesa!
21.6.2017 16.45
Olipa mainio kirjoitus. Kerran jos toisenkin olen ihmetellyt työelämässä Noppe-ihmisten toimintaa. Heikkoina hetkinä käy mielessä, että voisinpa olla Noppe, mutta sitten palaan realiteetteihin.
21.6.2017 17.43
Pauli Niemi
En usko Vesa, että pärjäisit mulle pokerissa :-D
terv. Pantse
22.6.2017 16.13
Maan matonen vain
Haluatko todella kieltäytyä ajattelemasta?
Ihmiset erottuvat loppupeleissä vain sillä missä vaiheessa ja missä aiheessa he kieltäytyvät ajattelemasta. Tämä muodostaa oravanpyörän, jossa pyörimme. Ihmisellä on tapana jäädä jossain kohtaa mukavuusalueelleen ja kieltäytyä ajattelemasta sitä ajatusmaailmaa mikä tuntuu vastahakoiselta, jolloin ihminen voi jäädä mukavasti pyöriskelemään ja pätemään omalle mukavuusalueelleen.

Silloin syntyy väkisten jossain kohtaa negatiivisuutta tai katkeruutta, jota on myös tässä tekstissä nähtävissä. Mutta jos pystyy jatkuvasti menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle positiivisella ajattelutavalla ja kohdistamaan suurimman voimansa eli seksuaalisen energian siihen asiaan samalla, kun noudattaa tahdonvoimalla kohtuullisuutta, on ihmisellä mahdollisuus saavuttaa asioita, joista hyvin hyvin harva tietää. Kuudes aisti on tälläinen asia, jota ei pysty selittämään ulkopuoliselle. Olen tämän itse kokenut rajallisen aikaan, kun pystyin hallitsemaan itseäni täydellisesti ja astuin joka hetki uuden oppimisen pariin(tässä tapauksessa se oli oikeustieteellinen teksti).

Joka tapauksessa tähän perustuu myös kaikki uskonnot, koska niiden johtajat ovat saaneet todella suuren sisäisen voiman ymmärtäessään ajattelun taidon ja pystyessään tahdonvoimallaan hallitsemaan itseänsä ja muita ihmisiä. Gandhi on myös yksi esimerkki tällaisesta miehestä. Sen energian ollessa todella suuri ihminen pystyy vaikuttamaan toisiin ihmisiin sekunnin murto-osassa positiivisesti tai negatiivisesti. Käytännössä tällä suurella positiivisella energialla hän pystyy saamaan kenet tahansa haltuunsa, mutta suurin ongelma on pitää oma pää kasassa negatiivisten asioiden välttämiseksi, koska ihmisen on oltava tällöin todella avoin ja itselleen rehellinen ihminen. Näihin ominaisuuksiin kaatuu monella ihmisillä tämä asia jo kättelyssä. Moni ei edes ymmärrä mitä tarkottaa se, että olet täysin avoin ihminen tai itsellesi täysin rehellinen ja nimenomaan ensiksi sen tiedostaminen, mitä olet ja mitä todellisuudessa haluat.Ihmiset menevät kuin junaraiteilla nykyisessä yhteiskunssa miettimättä tekemisiään tai itseään ja antavat muiden ohjailla elämäänsä. Näihin ominaisuuksiin nyky yhteiskunnassa erittäin harva ihminen, koska siinä vaiheessa pitää pystyä olemaan myös erittäin vaatimaton, mutta myös sisällesi pitää olla kehittynyt johtaja ja nimenomaan oikeaa johtajuutta. Et voi olla silloin yhdelläkään ihmiselle katkera, toivot jokaiselle ihmiselle puhtaasti suoraan sydämestä vain hyvää vaikka he tekisivät mitä ja pystyt laittamaan nämä myös käytäntöön. Tämä tarkoittaa samalla, että sinun on oltava äärimmäisen vahva henkisesti ollaksesi ihminen joka syrjäyttää muiden alistajat ja samalla nostaa alistetut suosta.

Avoimuudesta puheenollen, joku voisi ajatella hippejä, jotka ovat löytäneet vapauden tai tunteen vapaudesta ja samalla niin kutsutun onnellisuuden. Tästä johtuen moni voisi kadehtia heitä, mutta todellisuudessa he harvoin ovat ihmisiä, jotka pystyvät olemaan tarpeeksi vahvoja kieltäytyäkseen negatiivisista asioista. Joten jos ihminen haluaa olla täysin avoin, hänen on oltava erittäin vahva ihminen, koska hän on avoin kaikelle sille tiedolle mitä häntä vastaan tulee.

Olen itse kokenut itseni aina hitaaksi miettijäksi, mutta todellisuudessa se oli vain sitä, että en saanut aivoilleni tarpeeksi rasitusta. Jatkuva vaikeita asioita kohti meneminen antaa järkyttävän vahvaa itseluottamusta, kun ne asiat oppii. Se myös antaa tahdonvoimaa, joka on tärkein ominaisuus ihmisellä mielestäni. Koska ainut asia mihin ihminen voi vaikuttaa maailmassa, on hänen ajattelunsa. Suurin virhe ja samalla tämän oravanpyörän jatkumisen kannalta olennainen ihmisten viettelemys on se, että he kieltäytyvät ajattelemasta ja jäävät mukavuusalueelleen. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä millainen maailma tulisi olemaan jos jokainen omistaisi tämän ajattelutavan eikä kieltäytyisi ajattelemasta. Teoriassa silloin tässä maailmassa ei olisi minkäänlaista pahuutta eikä negatiivisuutta, koska ne kaikki syntyvät tuota kautta. Otettuna vaikka esimerkki: Kalle haluaa yritysjohtajaksi ja opiskelee kovasti sitä kohti. Hän tietää kuitenkin, että ei pysty ottamaan palautetta ihmisiltä ja rakentaa tämän heikkouden ympärille muureja suojatakseen tätä heikkoutta. Tämä johtaa erilaisiin negatiivisiin vaikutuksiin, jotka lähtevät etenemään. Tässä syntynyt negatiivisuus, joka lähti siitä että Kalle ei ollut itselleen rehellinen, synnyttää lisää negatiivisuutta ihmisten sitä välittäessä eteenpäin. Silloin kun ihminen tähtää esimerkiksi johon erittäin korkeaan virkaan, missä ihminen vaikuttaa muihin ihmisiin siinä matkalla, on erittäin tärkeää, että tällainen ihminen on itselleen rehellinen ja sitä kautta aidosti positiivinen, koska muutoin hän luo vain negatiivisuutta. Ihminen joka ei tähtää korkealle, hänen vaikutuksellaan muihin ei ole silloin niin suurta negatiivista vaikutusta, koska hänen ei ole pakko päästä sinne jonnekkin korkealle. Tämä selittää pitkälti sen, miksi ihmiset ovat onnellisia tietyssä asemassa ollessaan. He hyväksyvät tämän eivätkä halua enempää ja tämä pitäisikin olla se lähtökohta.

Tätä nimenomaista ajattelua pitäisi koulussa opettaa enemmän ja nimenomaan asioiden soveltamista. Ihmiset jotka eivät jaksa koulussa rasittaa päätään vaikeilla asioilla(koska heidän ei ole pakko ollut sitä tehdä), he eivät jaksa tulevaisuudessakaan miettiä välttämättä vaikeita asioita, mutta joutuvat samalla rakentamaan muureja suojatakseen tuota heikkoutta.

Venähti hyvin pitkäksi teksti, mutta kun pääsen tähän aiheeseen, tekstiä tulee päähän enemmän ja nopeammin kuin pystyn kirjoittamaan, joten puoliakaan ehkä sellainen prosentti tuli siitä nyt tähän, mitä mielessäni pyörii tästä asiasta.
29.7.2017 11.10
Pekka
Kappas.
Sieltähän se Noppekin näemmä löysi paikalle jyräämään intuitiivisilla mielipiteillään vailla itsekritiikkiä. On tuossa paljon totta, mutta paljon silkkaa pötyäkin. :) Hyvä blogi tämä!