Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


27.3.2013 9.04

Ihminen on sudelle ihminen

Tammikuussa 2013 liikenteessä kuoli yhdeksäntoista ihmistä. Tällä vuosivauhdilla  autot tappavat hyvinkin yli 200 ihmistä ennen ensi joulua. 100 vuoden saldoksi tulisi tällä logiikalla 20 000 ihmistä. Kuitenkaan kukaan ei ole vaatimassa autoille lisää kaatolupia tai ampumassa kaikkia, jotka pyrkivät pihapiiriin. Karhu on saanut viimeisten sadan vuoden aikana hengiltä yhden ihmisen, ja susi ei yhtään. Petoeläinten vainossa ja pelkäämisessä on jotain outoa.


Kolme pientä porsasta pitää isoa sutta pilkkanaan. Susi on paha, koska haluaa kinkkua. Kuitenkin ihmiset syövät valtavan paljon enemmän sikoja kuin sudet. 

Petoeläin on helppo vihollinen. Menepä potkimaan naapurin autoa, niin setä lähettää kimppuusi laskun ja lakimiehen. Mutta susilla ei ole ammattiyhdistysliikettä suojanaan. Lähdepä haastamaan riitaa kadulle, niin palaat nekku verissä kotiin. Mutta suden ampuu kymmenen metrin päästä moottorikelkasta tumpelompikin tyyppi.

Psykologisesti susi edustaa sitä, mikä meillä on jäänyt tekemättä. Susi on koira, joka ei kesyyntynyt. Susi muistuttaa meitä siitä, että kaikkea ei voi hallita, kaikkia ei voi kesyttää syömään kädestään. Susi muistuttaa, että meillä on sisällämme kesyttämättömiä, pelottavia voimia ja yllykkeitä, vaikka kuinka haluamme kontrolloida ja hallita niitä.

Susi muistuttaa meitä elämättömästä elämästä ja niistä lupauksista, joita teimme itsellemme ja muille, kun olimme nuoria. Susi on kuin 30 vuotta sitten kirjoitettu päiväkirja: se on hävitettävä silmistä, etten joudu häpeämään omaa nykyitseäni.

Näyttää lisäksi siltä, että Suomessa pelätään susia vielä enemmän kuin muualla maailmassa. Suomessa on kuohuttu viimeksi vuonna 1918, mutta nämä tapahtumat näyttävät jättäneen ikuisen jäljen. Näillä lakeuksilla ei kerta kaikkiaan sallita mitään kesytöntä ja villiä. Ehkäpä meillä on kansakuntanakin ollut haaveita ja unelmia, jotka on torjuttu, sysätty pois tietoisuudesta, että emme vaan alkaisi rikkoa yhteiskuntarauhaa.  Suomessa  ei vieläkään oikein uskalleta olla oikealla eikä vasemmalla.

Mitä me tekisimme ilman susia? Minkä löytäisimme pelkomme kohteeksi? Mitä vastustaisimme pelkomme peittääksemme? Kenen pehva kyllästettäisiin hauleilla?

Jänikset, rusakot ja citykanit runtelevat joka vuosi hedelmäpuitani, perkeleen pedot. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ottamaan tontilleni kaikki liikenevät sudet ja ketut. Pysyvätpähän talttahampaat poissa Åkerön ja Melban oksista ja rungosta.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja