Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


1.2.2013 14.20

Pahuus on paha, hyvyys on paha

Psykologilla ei ole varaa olla hyvä, eikä paha.

Erityisesti hyvyys on vaarallista. Hyvä asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän tietää, mitä on hyvä elämä, ja haluaa muidenkin pääsevän tästä ilosta osalliseksi. Aikuisena kunnon ihminen käy töissä ja viettää perhe-elämää. Lapsi opiskelee ahkerasti ja on kiltti aikuisille. Hyvä ihminen ei kiroile, rähjää eikä ryyppää.  Niinhän hyvä luulee. Hyvä muokkaa toisiaan kaltaisekseen – ei  väkisin ja ryminällä, vaan korventamalla rakkauden hiljaisella lämmöllä.

Hyvä ihminen on aika masentava asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Eihän tuollaiseen pylväspyhimyksen elämään pysty kukaan tavanomainen kuolevainen. Kannattaako tässä edes yrittää, vai antaisiko henkilökohtaisen alamäkensä jatkua?

Luonnollisesti hyvää on myös helppo höynäyttää. Tällainen psykologi on aika helppo maali vaikkapa persoonallisuushäiriöiselle asiakkaalle. Ei ihme, että monet hyvät ihmiset hiipuvat ja uupuvat psykologin uran aikana.

Hyvä ihminen on vaarallinen itselleen ja muille ja osapuilleen yhtä ärsyttävä kuin Mikki Hiiri.

Eihän se pahuuskaan ihan hyvä juttu psykologille ole. Asiakkaan auttaminen muuttuu helposti oman egon pönkittämiseksi ja henkiseksi väkivallaksi. Todellinen pahuus on tietysti eri asia kuin se, että psykologi saattaa asiakkaan mielestä tehdä hänelle pahaa interventioillaan.

Jos haluaa auttaa, ei kerta kaikkiaan kannata olla hyvä eikä paha. Ei kannata mennä mukaan helppoon tunteiluun. Morrissey asetti haasteen, jossa on tekemistä psykologeillekin: ”It’s so easy to love and to hate; it takes strength to be gentle and kind”. Lempeys, kiltteys, tarvittaessa jämäkkyys. Niillä eväillä pääsee jo pitkälle, ja asiakkaat kokevat saavansa apua.

Vesa Nevalainen

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja