Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


8.6.2015 7.52

Erehtyminen on epäinhimillistä

Onkohan kukaan laskenut, miten paljon aikaa, vaivaa ja energiaa menee erehdysten peittelemiseen? Ja kuinka vääristynyt maailmankuvamme on sen takia?


Lapset haluavat olla prinssejä ja prinsessoja, joilla onnistuu kaikki. Häviäminen on monille ylivoimaisen tuskallista. Se on ihan ymmärrettävää: lapsi ei ole vielä valmis. Hän ehtii kyllä oppia hyväksi häviäjäksi ja sitä kautta kenties jopa hyväksi voittajaksi.

Mutta aikuisten osalta tilanne on paljon huolestuttavampi. Kadut tulvivat tyyppejä, jotka näyttävät toinen toistaan täydellisemmiltä. Ryppyjä on peitelty, silikonia ja Botoxia lisätty, hampaat on valkaistu laserilla. Jopa ihmisen suloisin asia eli punastuminen on heitetty romukoppaan näppärän kirurgisen leikkauksen avulla.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jos kaikki olisivat täydellisen näköisiä, ei ihmisiä enää erottaisi toisistaan?

Aikuiset koettavat olla täydellisiä myös älyllisesti ja psyykkisesti. Ehkä taustalla on huono itsetunto, tai halu edetä uralla tai olla paalupaikalla täydellisen puolison saamisessa. Laman myötä täydellisyyden tavoittelu vain pahenee: jos en koskaan tee virhettä, selviän ehkä voittajana myös yt-pudotuspeleistä.

Ihmiset puristavat lapiota kourassaan niin lujaa, että se hajoaa. Tai oikeammin varmistetaan ja hiotaan täydellistä kännykkää niin pitkään, että kilpailijat ovat jo matkalla pankkiin voittojaan nostamaan.

Säikytelty kana munii kelvottoman nahkamunan. Pelon ilmapiiri synnyttää epäonnistuneita ja huonoja tuotteita. Se tuottaa myös ennen aikojaan uuvahtaneita työntekijöitä, jotka raatavat 24/7 mutta saavat vähemmän aikaan kuin normaalia 37 tuntia lusivat.

Pelko vaikuttaa jopa tieteissä. Liettuan ex-presidentti, psykologi muuten, kertoi, että tieteessä peitetään tulokset, joissa todetaan, ettei interventiosta olut mitään hyötyä. Vain positiiviset tulokset julkaistaan. Luonnollisesti tämä vääristää tiedettä, sitä mitä tiedämme ihmisistä. Voi vain arvuutella, miten monen epäonnistuneen lääketutkimuksen tulokset piilotetaan vaivihkaa kovalevyn pimeimpiin sopukoihin. Isot rahat ovat pelissä, eikä tutkimusryhmällä ole varaa epäonnistua. Tuloksia myös muokataan sopiviksi; etsitään otosta ja vaikuttavuustasoa, joka näyttää mahdollisimman hyvältä.

Meille käy huonosti, jos emme lakkaa pelkäämästä ja hakemasta täydellisyyttä. Kokeilunhaluisemmat, hauskemmat ja kansalaisiaan tukevammat kansakunnat ajavat ohitse ja vilkuttavat mennessään. Hyvässä lykyssä saamme myytyä pari kuusitukkia Keski-Eurooppaan.

Kuka olisi se ylipapitar ja jumalolento, joka antaisi suomalaisille luvan epäonnistua, munata? Luvan olla epätäydellinen. Presidentti? Arkkiatri? Voisiko se olla joku rohkea psykologi? Jos voisimme aloittaa jollain ihan pienellä, harmittomalla epätäydellisyydellä? Unohdetaan vaikka ajaa parta jonakin aamuna, tai pannaan jalkaa eripariset sukat. Sitten vaan kokeilemaan, alkavatko lehmät lypsää verta, ja putoaako taivas niskaan. Melkein uskallan veikata, että kumpaakaan näistä ei tapahtuisi.

Voisiko kouluissa opettaa hauskaa ja kunniallista epäonnistumista? Sen voisi sijoittaa vaikkapa terveystiedon tilalle. Todelliset innovaatiot syntyvät vasta monen emämunauksen jälkeen. Ja kuulkaa, minä rakastan sitä naista yhden yksityiskohdan vuoksi. Niin, juuri sen, joka tekee hänestä epätäydellisen.

Yritin väsätä täydellistä blogia, mutta en saanut mitään aikaan. Lopulta annoin itselleni luvan kirjoittaa sellaisen, joka tulisi luonnostaan.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi