Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


16.6.2017 10.54

Vei kuin Noppe

Vesa Nevalainen

Korttipelisanonnat ovat jokaisella suvulla omanlaisensa. Isävainaallani oli tapana sanoa ”vei kuin Noppe”, millä hän tarkoitti yllättävää ja nopeaa invaasiota, jolla vihollinen murskasi pahaa-aavistamattoman pelaajan.

Vesa Nevalainen_nettiuutinen_Mauri Helenius
Kuva: Mauri Helenius

Kesti kauan tajuta, että kannattaisi olla Noppe jossain muussa kuin korttipelissä. Nopet veivät koulussa parhaat työvälineet ja työelämässä parhaat paikat, enkä ole ihan etunenässä tainnut naisasioissakaan edetä.

Noppe pääsee paikkoihin, joihin hänen kykynsä eivät välttämättä riitä. Vai luuleeko joku, että vaikkapa puolueitten puheenjohtajat ovat rasiansa kirkkaimpia kynttilöitä? Edustukselliseen demokratiaan kuuluu kursailla. Fiksu miettii perhettään ja lapsilta pois jäävää aikaa, jos hän lähtee ajamaan yhteisiä asioita. Noppe ei tällaisia murehdi. Fiksun vielä miettiessä Noppe on jo ilmoittanut, että kun tämä ei ketään muuta tunnu kiinnostavan, hänen täytyy varmaan isänmaan nimessä uhrautua.

Kokouksissa fiksu tuumailee ideansa hyviä puolia, mutta Noppe on jo suuna päänä esitellyt kaikki puolivillaiset aloitteensa. Pahinta on, että keskustelu alkaa pyöriä niitten ympärillä, eikä ketään enää kiinnosta kuulla, mitä hitaammin prosessoivalla ihmisellä on sanottavaa.

Noppe puhuu nopeasti ja paljon, eikä aiheella ole väliä. Hitaammin asioita pohtiva voisi sanoa, että Noppe onnistuu olemaan kuin rasvattu salama siksi, että hän puhuu aina vaan samasta asiasta eli itsestään. Se on hänelle tuttu ja rakas keskustelunaihe. Hitaampi pohtiva nimenomaan voisi sanoa, mutta hän ei ehdi sanoa, ennen kuin asiat on käsitelty loppuun, pillit on puhallettu ja hanskat lyöty tiskiin. Ei-Noppe keksii kuningasideansa vasta myöhään yöllä, silloin kun kuu loimottaa taivaalla ja pöllö huhuilee puussa.

Noppea ei kauheasti kiinnosta, mitä hitaammat ihmiset keksivät. Hänellä on jo kiire seuraavaan projektiin. Asioista tulee juosten kustuja, puoliksi paistettuja, mutta sekään ei Noppea kiinnosta. Noppea kiinnostaa – senhän te jo arvaattekin – oma itsensä.

Somessa Noppe on kunkku. Koettakaapa huviksenne kirjoittaa jotain fiksua vaikkapa vauva.fi-sivustolle tai hommafoorumille. Noppe on raadellut sinut vereslihalle siinä vaiheessa, kun mietit, onko valitsemasi sana genetiivi vai akkusatiivi. Ei-Noppe jää lähtötelineisiin kerta toisensa jälkeen.

Hitaitten ihmisten aika menee Noppe-ihmisten jälkiä siivotessa. Trump möläyttää ja apurit miettivät, miten selittäisivät möläytyksen parhain päin. Ei-Nopet pitävät yhteiskuntaa pystyssä, ja siitä palkaksi he saavat eläkkeelle lähtiessään kukkapuskan ja läksiäisjuhlat, jossa Nopet käyvät piipahtamassa ekan kymmenminuuttisen aikana.

Pahinta Noppe-ihmisissä on heidän jeesustelunsa: ”mihinkään en ole pyrkinyt”, ”tämä tuli yllättäen ja pyytämättä”. Oikeasti Noppe pyrkii aina ja kaikin keinoin.

Noppe ei tule psykologin vastaanotolle, koska hänellä ei ole minkäänlaista sairaudentuntoa. Ei-Noppe tulee. Mutta jos psykologi toimii, kuten normaali fiksu ihminen tekee, hän toteaa Ei-Nopen olevan ihana ihminen, ja silloin Ei-Noppe jää jatkossakin muitten jalkoihin ja köyhyysloukkuun. Psykologi voi toki yrittää kasvattaa Ei-Noppea Nopeksi, mutta yleensä se ei onnistu, ja se on joka tapauksessa epäeettistä. 

Sitä paitsi, psykologi on lähes poikkeuksetta itsekin Ei-Noppe. Mutta pelataanko korttia?

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 5 Kommenttia | Kommentoi