Taustaa

Tutkimustietoa painotetaan jatkuvasti enemmän keskusteltaessa käytettävistä työmenetelmistä koko terveydenhuollon alueella. Toisaalta ajatellaan, että terveydenhuollon rajallisia resursseja tulisi käyttää ennen kaikkea todistetusti toimiviin työtapoihin. Toisaalta tutkimustietoa tarvitsevat työntekijät itse yrittäessään tehdä omaa työtään niin hyvin kuin mahdollista. Tiedot eivät vain aina ole kaikkien saatavilla. Psykologisten menetelmien vaikuttavuudesta on paljon tutkimustietoa yli 50 vuoden ajalta, mutta näiden tietojen systemaattinen kokoaminen suositusten muotoon on verrattain uusi asia.

Lääketieteessä näyttöön perustuvien hoitosuositusten tekeminen aloitettiin jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalaisia Käypä hoito -suosituksia on koottu vuodesta 1994 Lääkäriseura Duodecimin johdolla. Samoihin aikoihin American Psychological Associationissa (APA) kirjoitettiin ensimmäisiä mietintöjä hoitosuositusmallin soveltamisesta myös kliinisen psykologian puolelle.

Alkuvaiheessa näyttöön perustuvien suositusten tarkoitus oli ennen kaikkea vastata lääkäreiden lääkehoitoa korostaviin käytäntöihin. APA:n kliinisen psykologian jaos kokosi alkuvaiheessa omat suosituksensa lainaten tutkimusnäytön kriteerit suoraan lääketieteestä. Myöhemmin tämä osoittautui hyvin ongelmalliseksi toimintatavaksi. Lääketieteestä lainatuin kriteerein voitiin arvioida ainoastaan lyhyitä, tiukasti käsikirjan noudattamiseen perustuvia hoitomuotoja, eikä esimerkiksi terapeuttisen suhteen merkitykselle annettu minkäänlaista painoarvoa.

Nykyään käytössä olevat APA:n kriteerit (PDF-tiedosto) on tehty psykologian eri jaosten yhteistyönä. Niissä psykologian erityispiirteet on otettu huomioon huomattavasti aikaisempaa paremmin, mutta edelleenkin ne sisältävät sisäisiä ristiriitoja, jotka johtuvat näyttöön perustuvasta lääketieteestä pohjautuvista taustaoletuksista.

APA:n viitoittamana myös monen muun maan psykologijärjestöt ja moniammatilliset yhteistyöryhmät ovat viime vuosien aikana koonneet tutkimustietoon pohjautuvia suosituksia psykologian eri sovellusalojen työmenetelmistä. Suomessa Psykologian tieteellinen neuvottelukunta on päätynyt siihen, että tiukasti näyttöön perustuvien (evidence-based) suositusten tekeminen psykologiassa on ongelmallista, sillä silloin usein pirstaleinen tutkimusnäyttö ohjaa liikaa suosituksen sisältökokonaisuutta. Siksi neuvottelukunta onkin päättänyt tehdä suosituksistaan näyttöä hyödyntäviä (evidence-informed), jolloin suosituksen pohjana toimii kliinisen kokemuksen ja arviointitiedon kautta todettu hyvä käytäntö, johon tutkimusnäyttö sitten kytketään.