Siirry sisältöön
EtusivuUutishuoneLausunnot ja kannanototKoulun ja oppilaitoksen psykologityö kuuluu kouluun, ei sote-maakuntiin

Koulun ja oppilaitoksen psykologityö kuuluu kouluun, ei sote-maakuntiin

Julkaistu:

|

Valtionhallinnossa valmistellaan koulupsykologien ja koulukuraattorien siirtämistä kouluista ja oppilaitoksista sote-palveluiden osaksi. Suomen Psykologiliitto vastustaa suunnitelmaa.
  • Psykososiaalinen opiskeluhuolto eli psykologin ja kuraattorin monipuolinen työ onnistuu parhaiten koulussa ja oppilaitoksessa, lähellä oppilaita ja muuta henkilöstöä.
  • Jo tällä hetkellä psykologi tarjoaa varhaisen vaiheen hoitoa koulussa ja oppilaitoksessa – jos tätä halutaan lisätä, tarvitaan lisää resursseja, ei hallintokuntasiirtoa.
  • Hallintokuntasiirrolle ei ole osoitettu järkeviä perusteita; siirto on vakava riski.
  • Paikalliset olosuhteet on otettava huomioon lainsäädännössä.

Opiskeluhuolto psykologeineen ja kuraattoreineen on lakisääteinen, kiinteä ja elimellinen osa koulun ja oppilaitoksen toimintaa. Työn tarkoitus on tukea lasten ja nuorten oppimista, terveyttä ja hyvinvointia. Tämä tapahtuu sekä yksilöiden että ryhmien ja koko kouluyhteisön tasolla. Tätä työtä ei voi tehdä erillään koulun arjesta, maakuntien sote-palveluista käsin.

Miksi koulupsykologin työ kuuluu kouluun?

Koulun ja oppilaitoksen psykologin työhön kuuluvat arviointi ja hoito, ohjaus ja neuvonta, psykologin tutkimukset, opettajien ja muun henkilöstön konsultointi, työskentely ryhmien kanssa sekä edistävä ja ehkäisevä työ koko kouluyhteisössä. On tehokasta ja toimivaa, kun sama ammattilainen pystyy tuottamaan monenlaista palvelua lasten, nuorten ja perheiden sekä koko koulun hyväksi.

Kasvatus- ja opetustyön tukeminen, kuten esimerkiksi koulun henkilöstön konsultaatio, kuraattorin ja psykologin asiantuntijuuden tuominen pedagogisen tuen järjestämiseen ja pedagogisten asiakirjojen moniammatillinen käsittely, on helpompi toteuttaa, kun kuraattori ja psykologi ovat opetustoimen organisaatiossa. Näin turvataan myös sujuva tiedonkulku.

Mikä siir­to­suun­ni­tel­mas­sa on vialla?

Sote-maakuntien perustamisen on pelätty vaikeuttavan yhteistyötä sote-maakunnan ammattilaisten ja koulun opiskeluhuollon henkilöstön välillä. Tämä huoli on aiheeton: sote-ammattilaiset osaavat kyllä tehdä keskinäistä yhteistyötä hallintorajoista riippumatta, ja näin valtaosassa kuntia tapahtuu tälläkin hetkellä. Koulupsykologit ja -kuraattorit ovat sivistystoimessa/oppilaitoksessa, ja kouluterveydenhuolto, perheneuvola, lastensuojelu jne. toimivat sote-palveluissa. Hallintoraja opiskeluhuollon ja sivistystoimen välissä olisi kohtalokas.

Perusteeksi suunnitellulle siirrolle on esitetty pienten kuntien vaikeuksia palkata tarvittavaa henkilöstöä. Mikään ei ole tähänkään asti estänyt pieniä kuntia palkkaamasta psykologeja ja kuraattoreita yhteisesti, mutta mahdollisuutta on hyödynnetty varsin vähän. Mikäli kunnalla on tarve ja varaa järjestää opetusta, sillä on oltava valmius myös lakisääteisen psykologi- ja kuraattorityön järjestämiseen.

Pienten kuntien talousongelmia tai syrjäisten seutujen rekrytointiongelmia ei voi ratkaista pakottamalla kaikki kunnat siirtämään toimiva ja tarpeellinen psykososiaalinen opiskeluhuolto sote-maakuntaan. Jatkossa tulee mahdollistaa paikallisiin olosuhteisiin soveltuvat ratkaisut. Vähäväkisillä alueilla sote-maakunta voi olla vaihtoehdoista paras opiskeluhuollon palveluiden tuottaja, kuten tälläkin hetkellä esim. Kainuussa on. Valtaosaan kuntia tämä malli ei kuitenkaan sovellu eikä ole tarpeen.

Psykologiliitto esittää, että psykososiaalisen opiskeluhuollon eli psykologi- ja kuraattorityön järjestämisvastuu säilyy koulun tai oppilaitoksen sijaintikunnalla ja lähtökohtana on, että koulutuksen järjestäjä myös tuottaa itse koulun ja oppilaitoksen psykologipalvelut. Mikäli kaikki sote-maakunnan kunnat yhdessä niin päättävät, ne voivat ostaa palvelut maakunnan tuottamana – tai siirtää myös maakunnalle.

Siirron perusteluna on myös tuotu esiin huolta sivistystoimen ja oppilaitoksen kyvystä järjestää täydennyskoulutusta psykologeille ja kuraattoreille. Tämäkin huoli on jokseenkin perusteeton. Opiskeluhuollon työntekijöiden koulutustarve on osin erilainen kuin sote-palveluidentyöntekijöiden, ja tälläkin hetkellä koulujen ja oppilaitosten psykologit ja kuraattorit osallistuvat usein esimerkiksi sairaanhoitopiirien koulutuksiin.

Tarvitaan resursseja, ei hallintosiirtoa

Koulujen ja oppilaitosten psykologit tarjoavat jo nykyisin runsaasti varhaisen vaiheen lyhytkestoista hoitoa oppilaille ja opiskelijoille. Mikäli varhaisen hoidon määrää halutaan koulukontekstissa lisätä, pitää kouluihin ja oppilaitoksiin palkata riittävästi psykologeja sekä kouluttaa myös kuraattorit ja terveydenhoitajat lyhyiden interventioiden osaajiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin laatima tuore selvitys (2019) osoitti, että tärkeitä kehittämistarpeita opiskeluhuollossa ovat muun muassa opiskeluhuoltopalveluiden saatavuus ja henkilöstön riittävyys. Oppilashuoltopalveluiden saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja johtuen henkilöstövajeesta (Hietanen-Peltola ym., 2019a-b). Lakisääteiset henkilöstöresurssit on saatava kuntoon säätämällä sitova mitoitussuositus. Oppilashuollon nykyiset haasteet syntyvät siis ensisijaisesti lakisääteisten vakanssien puutteesta, eivät opiskeluhuollon hallinnollisesta sijoittumisesta.

Opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien siirtäminen sote-maakuntiin ei millään tavalla lisää resurssia. Päinvastoin se tulee käytännössä vähentämään koulujen ja oppilaiden saamaa palvelua. Valitettavasti näin on käynyt osassa kuntia, joissa esimerkiksi koulupsykologit on siirretty osaksi laajempaa terveydenhuollon yksikköä, ja saman työntekijän vastuulla ovat koulun lisäksi pahimmillaan myös terveyskeskuksen, varhaiskasvatuksen ja neuvolan psykologipalvelut. Siirtyminen osaksi maakuntien sote-palveluita typistää työn jo olemassa olevia ongelmia korjaavaksi vastaanottotyöksi, ja olennainen mielenterveyttä ja oppimista edistävä sekä ongelmia ehkäisevä työ kuihtuu. Molempien näkökulmien säilyttäminen on lasten ja nuorten tarpeiden kannalta ensisijaisen tärkeää.

Si­vis­tys­va­lio­kun­nan ja Psykologian alan tieteellisen neuvottelukunnan kanta

Oppilas- ja opiskelijahuoltolakia (1287/2013) säädettäessä sivistysvaliokunnan yksimielisessä mietinnössä (SiVM 14/2013 vp) linjattiin oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelut lähipalveluksi laajojen asiantuntijakuulemisten pohjalta. Palvelut järjestetään kouluissa ja oppilaitoksissa siten, että ne ovat lähellä oppilaita, opiskelijoita sekä opettajia ja näin helposti ja nopeasti saavutettavissa. Eduskunta (EV 224/2014 vp) myös edellytti, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksen yhteydessä hallitus huolehtii siitä, että opiskeluhuoltolain edellyttämät palvelut voidaan jatkossakin toteuttaa kouluissa ja oppilaitoksissa lähipalveluna.

Psykologian alan tieteellinen neuvottelukunta on antanut suosituksen (Psykologian tieteellinen neuvottelukunta, 2013), jonka mukaan sekä käytännön kokemus että tieteellinen tutkimusnäyttö tukevat toiminnan järjestämistä osana sivistystoimen omaa toimintaa.

Koulun ja oppilaitoksen psykologin työ onnistuu siellä, missä työ on

Lasten ja nuorten tehokas ja inhimillinen hoito ja tuki tarkoittaa, että mielenterveyspalvelut on vietävä lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkeen – kotiin, kouluun ja oppilaitokseen. Myös valtionhallinnossa on pyrkimystä kohentaa etenkin nuorten mielenterveyshoitoa, ja tämän halutaan tapahtuvan koulussa. Kannatamme lämpimästi tätä ajatusta. Se ei kuitenkaan edellytä psykologien ja kuraattorien siirtämistä sote-maakuntiin tai uusien ammattiryhmien tuomista kouluihin, vaan nykyisen oppilashuollon lakisääteisten palveluiden asianmukaista resurssointia ja oppilashuollon kehittämistä lasten ja nuorten sekä koulujen tarpeista lähtöisin. Nuorten varhainen lyhytkestoinen hoito voidaan toteuttaa nykyisellä järjestelmällä, kunhan henkilöstöä on riittävästi ja he saavat riittävän koulutuksen ja työnohjauksen.

Lisäksi on huomattava, että lapsi tai nuori ei aina tarvitse hoitoa, lääkitystä tai kuntoutusta, vaan ympäristön ja elämäntilanteen huomioiva ohjaus ja tuki voivat monelle olla riittävä palvelu, mikäli ne ovat saatavilla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös hoidon ohessa arjen tukitoimet ja toimiva koti–koulu-yhteistyö ovat ratkaisevan tärkeitä. Kuraattorien ja psykologien työ tukee keskeisesti tämän onnistumista. Oppilashuollon työntekijä huomioi kaikki näkökulmat ja tasot samanaikaisesti: yksilön hoito, kontakti perheeseen, tuki koulussa, opettajien konsultointi ja kouluyhteisön toiminta.

Annarilla Ahtola, puheenjohtaja

Vera Gergov, ammattiasioista vastaava psykologi

Suomen Psykologiliitto ry

Lähteet: