Oppimisen tuen uudistuksessa on pidettävä opiskeluhuolto mukana
Hallitus esittää muutoksia perusopetuslakiin sen osalta, miten oppimisen ja koulunkäynnin tukea säädellään. Tarkoituksena on selkeyttää ja täsmentää oppilaan saaman tuen muotoja sekä varmistaa riittävä tuki. Tavoitteena on, että tuen muodot olisivat valtakunnallisesti yhtenäiset, monipuoliset ja selkeät. Suomen Psykologiliitto kannattaa näitä tavoitteita lakiesityksestä antamassaan lausunnossa.
Oppimisen tukeen esitetty uudistus on kuitenkin erittäin mittava ja sen toteuttamiseen liittyy riskejä. Suurin riski uudistuksessa on sen sisältämä moniammatillisuuden vähentäminen tukitoimien arvioinnissa ja suunnittelussa. Psykologiliitto katsoo, että tämä kaventaa oppilaan oikeutta tulla tuen tarpeen osalta kokonaisvaltaisesti huomioiduksi.
– Riskinä on, että ilman vankkaa moniammatillista osaamista tarvetta esimerkiksi psykologin arvioon tai mahdolliseen jatko-ohjaukseen ei havaita tai tehdä edes silloin, kun se lapsen tai nuoren kannalta olisi välttämätöntä, Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen toteaa.
Uudistus jättää erityisopettajille ja luokan- ja aineenopettajille suuren vastuun tuen laadukkaasta toteutuksesta, sillä opiskeluhuollon rooli tuen tarpeen arvioinnissa ja järjestämisessä on esityksessä sivuutettu käytännössä kokonaan. Opettajan voi kuitenkin olla haastavaa arvioida esimerkiksi terveydellisten seikkojen tai toimintakyvyn aleneman vaikutusta oppilaan tuen tarpeeseen. Lakiin onkin tarpeen kirjata, että tukitoimia ja erityisiä opetusjärjestelyitä tulee suunnitella yhdessä opiskeluhuollon ja tarpeen mukaan myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
– Uudistuksen lähtökohtana tulee olla oppilaiden saaman tuen vahvistuminen ja tuen yhdenvertainen toteutuminen koulusta riippumatta. Esityksessä tuen toteutus ja arviointi jää kuitenkin liian helposti yksittäisenkin opettajan varaan, jolloin on selvää, että se toteutuu epätasaisesti, Lipsanen kritisoi.
Psykologiliitto näkee, että opiskeluhuollon roolin kaventaminen voisi myös entisestään etäännyttää toisistaan opetuksen järjestäjiä ja opiskeluhuoltoa hyvinvointialueen järjestämänä palveluna. Vaarana on opiskeluhuollon toimintakentän kapeutuminen siten, ettei se palvele enää riittävästi oppilaiden tai myöskään opetushenkilöstön tarpeita.
– Uudistuksessa tulisikin heikennysten sijaan pyrkiä vahvistamaan moniammatillisen asiantuntijaverkoston roolia oppilaan ja opetushenkilöstön tukena, Lipsanen tiivistää – Esitystä valmistellessa ei kuultu psykologian alan edustajia, vaikka psykologien rooli koulun tukitoimissa on keskeinen. Jatkossa valmistelu on syytä tehdä asiantuntijatietoon pohjaten.