Psykologiliiton terveiset budjettiriiheen: panostaminen mielenterveyteen on vastuullista talouspolitiikkaa
Neuvottelut vuoden 2023 talousarviosta eli niin sanottu budjettiriihi alkaa 31. elokuuta. Psykologiliiton terveiset budjettiriiheen korostavat mielenterveyden tukemista ja ongelmien ennaltaehkäisyä sekä helposti saatavia matalan kynnyksen palveluja. Näitä palveluja tarjoamaan tarvitaan koulutettuja asiantuntijoita. Puutteet mielenterveyden ennaltaehkäisevissä ja peruspalveluissa ovat johtaneet siihen, että ihmiset pääsevät hoitoon vasta pitkittyneiden oireiden kanssa. Tarkoituksenmukainen ja tehokas ennaltaehkäisy ja hoito vähentävät inhimillistä kärsimystä sekä säästävät aikaa ja kuluja.
Mielenterveyden tukea ja ongelmien ennaltaehkäisyä läpi elämänkaaren
Tällä hetkellä lapsen mahdollisuus saada psykologin tukea varhaiskasvatuksessa vaihtelee asuinpaikan mukaan. Erityisesti alle kolmivuotiaiden haasteiden tunnistaminen, seuranta ja arviointi vaativat vahvaa ja jatkuvaa moniammatillisuutta, joka edellyttää mahdollisuutta psykologin läsnäoloon päiväkotien arjessa. Psykologeja tarvitaan myös konsultoimaan varhaiskasvatuksen henkilöstöä sekä suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Noin 22 miljoonan vuosikustannuksella mahdollistettaisiin jokaiseen kuntaan ainakin yksi varhaiskasvatuksen psykologi.
Jotta työurat voivat pidentyä ja yhä useampi suomalainen voisi suorittaa korkeakoulututkinnon, on huolehdittava opiskelijoiden hyvinvoinnista ja opiskelukyvystä. Korkeakoulujen opintopsykologin työtä on ennaltaehkäisevä ja opiskelijan opiskeluedellytyksiä vahvistava työ. Tällä hetkellä monissa korkeakouluissa ei kuitenkaan ole opintopsykologeja riittävästi tarpeeseen nähden, tai näitä palveluja ei ole lainkaan. Mikäli opintopsykologeja olisi yksi 2000 opiskelijaa kohti, tarvittaisiin valtakunnan tasolla arviolta yhteensä 140 opintopsykologia. Laskennalliset kustannukset olisivat noin 11 miljoonaa euroa vuodessa.
Mielenterveysongelmat ovat nousseet työurien suurimmaksi uhaksi Suomessa. Työsuojelu ja työterveys keskittyvät kuitenkin edelleen vahvemmin työn fyysisen kuormittavuuden seurantaan. Työterveyspsykologi on määriteltävä työterveydenhuollon ammattihenkilöksi. Silloin työntekijä pääsee tarvittaessa käyttämään psykologin palveluja suoraan ilman lähetettä, mikä nopeuttaa avun saamista sekä vähentää kuormitusta työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan vastaanotolla.
Perustason mielenterveyspalvelut kuntoon
Perustason sote-palveluissa on saatava tukea mielenterveyteen kaikissa elämäntilanteissa. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa valtion on varmistettava, että rahoitus turvaa riittävät mielenterveyspalvelut kaikille kansalaisille. Mielenterveyspalveluille on varattava oma korvamerkitty rahoitus, jotta sen resurssit eivät huku muiden sote-palvelujen tarpeiden alle.
Jotta tarkoituksenmukaista ja näyttöön perustuvaa hoitoa voidaan tarjota oikea-aikaisesti, peruspalveluissa on oltava myös omat psykologit. Psykologien osaamista tarvitaan niin hoitamiseen, palvelutarpeen arvioimiseen kuin ammattilaisten työnohjaukseen. Psykologien on oltava osana sote-keskusten moniammatillista tiimejä sekä potilastyössä, konsultoinnissa että suunnittelu- ja kehittämistyössä. Noin 35 miljoonan euron vuosikustannuksella olisi mahdollista saada hyvinvointialueiden sote-keskuksiin yksi psykologi noin 10 000:ta yli 18-vuotiasta kohti.
Järjestämällä varhaista psykoterapiaa tai muuta psykososiaalista hoitoa osana julkista perusterveydenhuoltoa ja lisäämällä hoitojen saatavuutta syntyy merkittävä, kansantaloudellisesti kannattava terveyshyöty: sairausetuuksien käyttö vähenee ja työnantajien sairauspoissaolokustannukset sekä muut työelämäkustannukset vähenevät.
Panostukset koulutukseen tuottavat osaavaa työvoimaa
Psykologian maisterien valmistumista viivästyttää tällä hetkellä pula harjoittelupaikoista. Monella työnantajalla olisi halu ja tarve ottaa vastaan psykologian harjoittelijoita, mutta erityisesti julkisella sektorilla harjoittelun kulut estävät sen. Harjoittelupaikkojen saatavuuden varmistamiseksi psykologien harjoittelun kustannukset tulisi saada valtion rahoituksen piiriin samalla tavalla kuin lääketieteen opiskelijoiden harjoittelu. Näin uusien psykologien valmistuminen ei viivästyisi harjoittelupaikan puutteen takia ja eri sote-alojen koulutusta kohdeltaisiin yhdenvertaisesti.
Psykologian erityisasiantuntijoiden, kuten neuropsykologien ja työ- ja organisaatiopsykologien, saatavuuden kannalta on tarpeen muuttaa psykologien nykyisin maksulliset erikoispsykologikoulutukset opiskelijalle maksuttomiksi. Näin erikoispsykologikoulutukset olisivat samassa asemassa kuin sosiaalityön erikoistumiskoulutus ja lääkärien erikoistuminen. Erikoispsykologeja valmistuu noin 150 kolmen vuoden välein, mutta vuosikustannukset valtiolle olisivat ainoastaan miljoona euroa.
Psykoterapeuttikolutukseen liittyy maksullisuuden lisäksi muutostarpeita psykoterapiakoulutuksen asemaan koulutusjärjestelmässä. Psykologiliitto kannattaa Ruotsin mallin mukaista kaksiportaista mallia psykoterapeuttikoulutukseen. Perustaso antaisi valmiudet toteuttaa psykoterapeuttisia lyhytinterventioita, joille on suuri tarve perustason mielenterveyspalveluissa. Ylempi vaativa taso vastaisi Suomen nykyistä psykoterapeuttikoulutusta. Lisäksi olisi vielä kouluttajapsykoterapeutin koulutus. Mallissa perustason pätevyys sisältyy psykologien perustutkintoon, ja sen voivat suorittaa myös muut soveltuvat ammattiryhmät lisä- tai täydennyskoulutuksena.