Psykologitarpeeseen on jo reagoitu, mutta julkinen sektori laahaa perässä

Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan 1.3.2023 julkaiseman selvityksen mukaan psykologien työvoimapula on merkittävä ja pahenee entisestään. Kevan selvitys antaa kuitenkin osittain virheellistä tietoa psykologien tilanteesta ja ongelmien syistä, sillä ennusteet eivät pohjaa ajankohtaiseen tilanteeseen.

Kevan arviossa tulevasta työvoimasta ei ole huomioitu lähivuosina tehtyjä merkittäviä lisäyksiä psykologian alan opiskelijoiden aloituspaikkoihin. Sisäänottomäärät ovat sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen raportin mukaan kasvaneet noin 53 % viimeisten kolmen vuoden aikana. Oulun yliopistossa on jopa aloitettu vuonna 2021 kokonaan uusi psykologian koulutusohjelma. 

Eläköityminen huomioiden psykologien nettolisäys on ollut vuodesta 2010 lähtien noin 100 psykologia vuodessa. Viime vuosien koulutusmäärien lisäysten jälkeen psykologeja valmistuu vuodesta 2025 alkaen joka vuosi jo lähemmäs 200 enemmän kuin eläköityy. Suomi on asukasmäärään suhteutettuna yksi maailman psykologirikkaimmista maista koko maailmassa.  

Psykologikunta on muuhun sote-henkilöstöön verrattuna myös hyvin nuorta. Psykologien keski-ikä on tällä hetkellä 41 vuotta ja sisäänottomäärien kasvaessa keski-ikä tulee alenemaan entisestään. Psykologit eivät siis ole eläköitymässä suurin joukoin lähivuosina tai edes vuosikymmeninä. 

Keva tarkastelee selvityksessään kunta-alan eläkevakuutettujen määrää, joka on psykologien kohdalla pienentynyt. Kunta-alalla vakuutettujen psykologien määrän putoaminen ei kuitenkaan aiheudu eläköitymisestä, vaan suurimmaksi osaksi siirtymisestä työskentelemään yksityiselle sektorille. Suurin ongelma julkisella sektorilla onkin veto- ja pitovoimatekijöiden puute, minkä vuoksi se ei ole kyennyt kilpailemaan riittävästi psykologien työvoimasta.

– Syynä siirtymiseen yksityiselle sektorille ei ole näkemyksemme mukaan ainoastaan palkka, vaan myös mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön, työn joustavuus ja ennen kaikkea mahdollisuus tehdä työtä ammattieettisten periaatteiden mukaisesti, minkä edellytykset ovat julkisella sektorilla osin valitettavasti heikentyneet viime vuosien aikana, sanoo Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen.  

Vuoden alussa toimintansa aloittaneille hyvinvointialueille ei ole tähän mennessä perustettu juurikaan uusia psykologin tehtäviä, päinvastoin osa kunnista siirtyneistä psykologin tehtävistä on jopa leikkausuhan alla. Tällä hetkellä esimerkiksi Kuntarekry-palvelussa on avoinna alle 40 psykologin vakinaista paikkaa. 

Yhteiskunnallinen päätöksenteko vaatii ajankohtaista ja oikeaa tietoa. Laadukkaat ja kattavat mielenterveyspalvelut ovat välttämättömiä, jotta nykyinen mielenterveyskriisi voidaan ratkaista. Nämä palvelut tarvitsevat osaavia tekijöitä, joten selvityksen päähuoli ammattilaisten riittävyydestä on yhteinen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Kevan ennusteessaan käyttämiä tietolähteitä hyödyntäen ei kyetä tarkastelemaan pienempien ammattiryhmien erityispiirteitä tai tapahtuneita muutoksia riittävällä tarkkuudella, jolloin voi syntyä virheellisiä tulkintoja. Henkilöstön riittävyysongelmien ratkaisemiseksi on kuitenkin tunnustettava ongelmien todellinen syy, ja hyvinvointialueiden sekä koko yhteiskunnan on kyettävä osoittamaan ammattilaisten arvostus myös konkreettisilla tavoilla. 

– Vaikuttaa siltä, että vaikka psykologipulasta puhutaan julkisuudessa paljon, ei todellista pyrkimystä tarjota psykologin palveluja kattavasti koko Suomen alueella tällä hetkellä ole. Mikäli psykologeja halutaan julkiselle sektorille töihin edistämään mielenterveyskriisin ratkaisuja, tulisi siellä olla tarjolla työtehtäviä, joissa psykologipalveluita voisi antaa, Lipsanen toteaa.