Suomen Psykologiliiton kanta eheytyshoitoihin on ehdottoman kielteinen – Psykologiliiton kannanotto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarjottavista nk. eheytyshoidoista

1. Suomen Psykologiliitto pitää eheytyshoitoja epäeettisinä ja haitallisina.
2. Suomen Psykologiliitto pitää keskeisenä sitä, että psykologit perehtyvät seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiin sekä sensitiiviseen ja turvalliseen kohtaamiseen. On tärkeää, että psykologit tiedostavat ja ymmärtävät eheytyshoitojen haitat.
3. Kenenkään psykologin ei tule osallistua eheytyshoitojen toteuttamiseen tai tällaisen pariin ohjaamiseen niin terveydenhuollon toimintana kuin tämän ulkopuolellakaan.

Eheytyshoitojen määritelmä ja tausta 

Eheytyshoidoilla (conversion therapy) tarkoitetaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen pyrkiviä hoitoja. Eheytyshoitojen tausta-ajatus on, että heteroseksuaalisuudesta eroava seksuaalinen suuntautuminen tai cis-sukupuolesta eroava sukupuoli-identiteetti olisivat jollakin tavoin muutettavissa¹. Ajatusta siitä, että seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti olisi jollakin tavoin “parannettavissa”, on voinut aikanaan tukea se, että homoseksuaalisuus on ollut Suomessa tautiluokituksessa vuoteen 1981 asti. Transvestisuus poistettiin tautiluokituksesta vuonna 2011. Transsukupuolisuus tulee myöskin poistumaan uudesta tautiluokitus ICD-11:sta. 

Psykologinen tutkimusnäyttö 

Psykologia tieteenalana tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden perustuen nykyaikaiseen, tieteelliseen tutkimukseen². Amerikan psykologiyhdistys on julkaissut selkeät tutkimustietoon perustuvat ohjeet psykologeille sukupuolen moninaisuuden kohtaamiseen³. Suomen Psykologiliitto on julkaissut vuonna 2020 samankaltaisen ohjeistuksen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamisesta suomalaisessa psykologityössä⁴. 

Tieteellisen tutkimusnäytön perusteella seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä ei voida eheytyshoitojen kaltaisten interventioiden välityksellä muuttaa. Lisäksi on tutkimusnäyttöä siitä, että eheytysterapiat aiheuttavat pitkäaikaista haittaa ja kuormittavat mielenterveyttä⁵. Eheytyshoidot eivät perustu psykologiatieteeseen tai psykologiseen osaamiseen. Lisäksi eheytyshoitojen vakavana riskinä on, että identiteettiään pohtivat tai vähemmistöidentiteettinsä kanssa painiskelevat jäävät ilman asianmukaista ihmisoikeuksiin, nykyaikaiseen tutkimukseen ja ammattiosaamiseen perustuvaa tietoa ja tukea⁶. 

Monet omaan sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät ilmiöt voivat aiheuttaa hämmennystä, ihmetystä, häpeää tai pelkoa⁷. Näiden tavanomaisten tunteiden käyttäminen todisteina vähemmistöidentiteetin vääryydestä tai vahingollisuudesta on äärimmäisen haitallista. On ensiarvoisen tärkeää, että tällaisia kokemuksia voi kohdata ja tarkastella turvallisesti psykologin tai muun mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Yhteiskunnan normatiivisuus luo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville vähemmistöstressiä ja voi vaikuttaa sitä kautta heidän mielenterveyteensä heikentävästi⁸. Eheytyshoitojen olemassaolon voidaan nähdä vahvistavan vähemmistöstressiä, sillä ne luovat mielikuvaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien pohdintojen, kokemusten, toiveiden ja huolien patologisuudesta ja vahingollisuudesta. 

Psykologian näkökulmasta on erittäin haitallista, että auktoriteettiasemassa toimivat uskonnolliset tai muut yhteisöt tarjoavat eheytyshoitoja vähemmistöasemassa oleville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville yksilöille, sillä valta-asetelman vuoksi eheytyshoito voi näyttäytyä yksilön näkökulmasta varteenotettavana tai ainoana mahdollisena vaihtoehtona. 

Tällä hetkellä tiedetään, että esimerkiksi transsukupuolisen identiteetin synnyssä on kyse monimuotoisista ja yksilöllisistä biopsykologisista prosesseista⁹. Seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin selittäminen lapsuuden kokemuksilla, vanhempien kasvatuksella tai traumatapahtumilla aiheuttaa esimerkiksi vanhemmille ja yhteisöille perusteetonta syyllisyyden taakkaa ja patologisoi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta.

Ammattilaisten näkemykset eheytyshoidoista kansainvälisesti yhteneväisiä 

Useat psykologiset ja lääketieteelliset organisaatiot, kuten American Psychological Association, American Medical Association, World Psychiatric Association, Royal College of Psychiatrists ja Amerikan Psykoanalyyttinen yhdistys, ovat selkeästi irtisanoutuneet eheytysterapioista¹⁰. Suomessa myös Suomen Psykiatriyhdistys on ottanut asiaan kantaa vuonna 2021. 

Useissa länsimaissa, esimerkiksi Kanadassa ja useammassa Yhdysvaltojen osavaltioissa on menossa lainsäädäntöhankkeita eheytysterapioiden tarjoamisen kriminalisoimiseksi. Myös EU:n parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita kieltämään eheytysterapiat, mutta toistaiseksi ainoastaan Saksa ja Malta ovat toimineet suosituksen mukaisesti. 

---

1 American Medical Association (2019)
2 Kts. esim. Richards, C. (2017)
3 American Psychological Association (2015) 4 Suomen Psykologiliitto (2020)
5 Shidlo, A., & Schroeder, M. (2002)
6 American Psychological Association (2021a), American Psychological Association (2021b) 
7 Meyer, I. H. (2003)
8 Meyer, I. H. (2003)
9 Duodecim (2015) 
10 American Psychological Association (2018), American Medical Association (2019), World Psychiatric Association (2016), Royal College of Psychiatrists (2014 ja 2018) ja American Psychoanalytic Association (2012) 

Lähteitä

American Medical Association (2019). Issue Brief: LGBTQ Change efforts (so-called “conversion therapy”. 

American Psychoanalytic Association (2012). Position Statement on Attempts to Change Sexual Orientation, Gender Identity, or Gender Expression. 

American Psychological Association (2015). Guidelines for Psychological Practice With Transgender and Gender Nonconforming People.

American Psychological Association (2018). Position Statement on Conversion Therapy and LGBTQ Patients.  

American Psychological Association (2021). APA RESOLUTION on Sexual Orientation Change Efforts (2021b). 

American Psychological Association (2021a). APA RESOLUTION on Gender Identity Change Efforts.

Meyer, I. H. (2003). Prejudice as stress: Conceptual and measurement problems. American Journal of Public Health, 93(2), 262–265. 

Raij, T., & Tani, P. (2015). Transsukupuolisen identiteetin neurobiologinen perusta. Duodecim, 131(4), 365-366. 

Richards, C. (2017). Psychology. Kirjassa Genderqueer and non-binary genders. Critical and Applied Approaches in Sexuality, Gender and Identity. Edited by Richards, C., Bouman, W. P. & Barker, M-J. Macmillan Publishers Ltd. United Kingdom. 

Royal College of Psychiatrists (2014). Royal College of Psychiatrists’ statement on sexual orientation. 

Royal College of Psychiatrists (2018). Supporting transgender and gender-diverse people. 

Shidlo, A., & Schroeder, M. (2002). Changing Sexual Orientation: A Consumers’ Report. Professional Psychology: Research and Practice, 33(3), 249-59. 

Suomen Psykologiliitto (2020). Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus. Mitä jokaisen psykologin tulisi tietää asiakkaan sensitiivisestä kohtaamisesta.

World Psychiatric Association (2016). WPA Position Statement on Gender Identity and Same-Sex Orientation, Attraction and Behaviours.