Suomen Psykologiliitto ry:n näkemykset hallitustunnustelija Petteri Orpon esittämiin kysymyksiin: Mielenterveyskriisin ratkaisu on välttämätöntä hyvinvointia ja työllisyyttä lisäävien tavoitteiden saavuttamiseksi

Hallitustunnustelija Petteri Orpo esitti 14.4.2023 puolueille kysymyksiä tulevien hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Suomen Psykologiliitto ry katsoo, että mielenterveyden edistämiseen liittyvät päätökset ovat keskeisiä monien hallitustunnustelijan esittämien kysymysten ratkaisujen kannalta, ja psykologit ovat osaltaan valmiita kantamaan vastuuta mielenterveyskriisin ratkaisusta.

Kysymys 1. Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskunnalliset muutokset, joita seuraavan hallituksen pitäisi mielestänne saada aikaan?

Mielenterveyskriisin ratkaiseminen on välttämätöntä, jotta tulevalla hallituskaudella päästään hyvinvointia ja työllisyyttä lisääviin tavoitteisiin. Mielenterveysongelmat ovat nousseet työurien suurimmaksi uhaksi Suomessa. Mielenterveyden haasteet ovat merkittävä tekijä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ja niiden aiheuttamat taloudelliset ja inhimilliset kustannukset ovat huomattavia. 

Mielenterveysongelmien kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi koko 2000-luvun ajan ja erityisesti 2010 alkaen. OECD:n vuonna 2018 tekemän arvion mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset olivat Suomessa noin yksitoista miljardia vuodessa. Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat hyvinvointialueet saavat rahoituksensa suoraan valtiolta – valtion on siis varmistettava, että rahoitus turvaa riittävät sote-palvelut kaikille kansalaisille. Mielenterveys on nostettava sosiaali- ja terveydenhuollossa somaattisen terveydenhuollon rinnalle yhdenvertaisena ongelmana, sillä mielenterveysongelmien kasvusta huolimatta ei resurssointi ole kasvanut vastaavasti. Mielenterveydelle on varattava oma osuutensa rahoituksesta, jotta sen resurssit eivät huku muiden sote-palvelujen alle. Tarvittavan rahoitustason määrittely on yksi soteuudistuksen haastavimmista kysymyksistä. Suomessa kunnat ovat tähän saakka käyttäneet runsaat miljardi euroa vuodessa mielenterveyden hoitoon, mikä on 5.6 % terveydenhuollon käyttökustannuksista. Psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon menoista putosi Suomessa yli kuudella prosenttiyksiköllä 2000–2017. Muissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa mielenterveyden hoitoon kohdennetaan noin kymmenen prosenttia terveydenhuollon kustannuksista. Suomessa pitäisi siis käyttää noin kaksi miljardia euroa vuodessa mielenterveyspalveluihin, jotta hoidon taso nousee länsieurooppalaiselle tasolle. 

Valtion tulee seurata tarkasti hyvinvointialueiden rahoitusta ja sen riittävyyttä mielenterveyspalveluihin. Laissa hyvinvointialueiden rahoituksesta kuvattuja terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien tarvetekijöitä ja niiden painokertoimien määrittelyä tulee arvioida säännöllisesti erityisesti mielenterveyden häiriöiden aiheuttamien kustannusten kasvu huomioiden. Myös yhteistyöalueiden välisen osaamisen koordinaatiota mielenterveystyössä on vahvistettava. Tarvitaan pysyvä rakenne kansalliselle yhteistyölle ja koordinaatiolle sekä aikuisten että lasten ja nuorten osalta.

Kysymys 4. Oletteko valmiita sitoutumaan siihen, että seuraava hallitus asettaa julkista taloutta vahvistavien työllisyystoimien tavoitteeksi 100 000 uutta työllistä? Mitkä ovat tärkeimmät keinonne julkista taloutta vahvistaviksi työllisyystoimiksi? Millaisiin keinoihin olette valmiita työmarkkinoiden uudistamiseksi ja sopimisen vapauden edistämiseksi?

SEKÄ

Kysymys 5. Miten vastaisitte laaja-alaiseen työvoimapulaan Suomessa? Millä keinoin lisäisitte kansainvälistä rekrytointia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi? 

Mielenterveysongelmat ovat nousseet työurien suurimmaksi uhaksi Suomessa. Työllisyyden lisääminen edellyttää vahvoja toimia mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi. Mielenterveydessä ei ole kyse vain oireiden hoitamisesta, vaan vaikuttavaan tulokseen päästään aidolla ennaltaehkäisyllä. Perustason sote-palveluissa on saatava tukea mielenterveyteen kaikissa elämän tilanteissa, jotta voidaan ennaltaehkäistä mielenterveyden häiriöiden puhkeamista tai oireiden syventymistä. Lisäksi tarkoituksenmukaista ja näyttöön perustuvaa psykososiaalista hoitoa on oltava saatavilla matalalla kynnyksellä. 

Työpaikoilla työsuojelu ja työterveys keskittyvät yhä liiaksi työn fyysisen kuormittavuuden sekä työympäristöjen fyysisen vaaran seurantaan, ja psyykkisen kuormituksen huomioiminen on riittämätöntä. Työterveyshuollossa tarvitaan ymmärrystä työkyvyn kokonaisuudesta ja ammattilaisia toteuttamaan työkyvyn tuen toimenpiteitä esihenkilöiden kanssa. Työterveyspsykologi on määriteltävä työterveydenhuollon ammattihenkilöksi, mikä edistää työntekijän mahdollisuutta päästä käyttämään psykologin palveluja matalalla kynnyksellä ilman lähetettä. Tämä nopeuttaa oikean avun saamista ja vähentää tarpeettomia käyntejä työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan vastaanotolla. Muutos parantaisi mielenterveyden ylläpitämiseen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn kohdentuvan tuen oikea-aikaista ja tehokasta toteutusta. Työterveyspsykologit tekevät myös organisaatioiden tasolla merkittävää ennaltaehkäisevää työtä, joka tukee työhyvinvointia ja edistää jaksamista koko työyhteisössä.

Kysymys 6. Mitkä ovat tärkeimmät keinonne sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitojonojen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeimmät keinonne hoitajapulan ratkaisuun?

Psykologit ovat mielenterveyden edistämisessä sekä mielenterveyden häiriöiden hoidossa ja kuntoutuksessa keskeisiä toimijoita. Kuitenkin nykyisellään psykologien osaaminen on selkeästi alihyödynnetty osana mielenterveyspalveluja. Esimerkiksi useilla hyvinvointialueilla ei ole mahdollisuutta psykologipalveluihin perustasolla ja valtakunnallinen vaihtelu on merkittävää. Julkisessa terveydenhuollossa mielenterveyshäiriöiden hoidossa tulee ottaa käyttöön porrasteinen hoitomalli, jossa asiakas ohjataan kattavasti toteutetun hoidon tarpeen arvion pohjalta saamaan oikea-aikaisesti juuri hänen tarpeisiinsa vastaava palvelua ilman tarpeetonta viivettä. Jotta tämä toteutuu, hyvinvointialueiden peruspalveluissa on oltava omat psykologit osana moniammatillisia työryhmiä. Psykologien ammattitaitoa tarvitaan erityisesti toisten ammattilaisten konsultointiin ja työnohjaukseen sekä suunnittelu- ja kehittämistehtäviin. Psykologeilla on asiantuntemusta arvioida ja hoitaa lievempien mielenterveyshäiriöiden lisäksi vaikea-asteisempia ja komplisoituneempia tilanteita, joita erikoissairaanhoidon ohella myös perustason palveluissa kohdataan.

Psykoterapiat ovat keskeinen osa kansallisia mielenterveyden häiriöiden hoitosuosituksia ja ne kuuluvat julkisen terveydenhuollon järjestämisvelvollisuuden piiriin. Psykoterapiakoulutukseen liittyy muutostarpeita, joista keskeisin koulutuksen maksullisuuden muuttamisen ohessa on psykoterapiakoulutuksen asema koulutusjärjestelmässä. Psykoterapeuttien koulutus tulisi muuttaa Ruotsin mallia mukaillen kaksitasoiseksi. Ensimmäinen taso antaa valmiudet toteuttaa lyhytinterventioita, joille on suuri tarve erityisesti perustason mielenterveyspalveluissa. Ensimmäisen tason pätevyyden voisi saada soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon, soveltuvan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tai soveltuvan opistoasteisen tutkinnon suorittanut ammattilainen, jolla on suoritettuna vähintään 30op psykologian tai psykiatrian opintoja sekä vähintään 15 op laajuinen, koulutuspotilaiden hoitoa menetelmäohjauksessa sisältävä koulutus lyhyiden psykoterapeuttisten interventioiden toteuttamiseen – tai vastaava peruskoulutukseen sisältyvä osaaminen, kuten psykologian alan koulutuksessa. Psykoterapeuttikoulutuksen ylempi taso vastaa käytännössä Suomen nykyistä psykoterapeuttikoulutusta. Näiden lisäksi on kouluttajapsykoterapeutin koulutus.

Psykologian alan sisäänottoja on kasvatettu yli 50% vuosina 2020–2023, mikä tulee helpottamaan rekrytointihaasteita vuoden 2025 jälkeen merkittävästi. Jo nykyisellään psykologeja valmistuu vuosittain yli 100 enemmän kuin eläköityy. Moniammatillisuuden kehittäminen on tulevan vaalikauden aikana keskeistä. Lisäksi tehtäväkuvia on selkeytettävä ja tehtävien jakoa on kehitettävä työvoiman resurssien tehokkaan käytön ja henkilöstön osaamisen hyödyntämisen turvaamiseksi. 

Kysymys 7. Mitä keinoja käyttäisitte vanhuspalveluiden kriisin ratkaisemiseksi ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi kaikille ikääntyneille? 

SEKÄ

Kysymys 9. Miten huomioisitte eläkeläiset paremmin aktiivisena voimavarana yhteiskunnan rakentamisessa?

Ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina ja väestön ikärakenne muuttuu. Työurien pidentämisen kannalta psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on keskeistä. Jotta eläkeläiset voivat olla aktiivinen voimavara yhteiskunnassa, niin työelämässä jaksaminen sekä myös ikääntyneiden psyykkinen hyvinvointi on turvattava. Ikääntyvän väestön psyykkisestä toimintakyvystä huolehtiminen tulee olla yhtä merkittävässä roolissa kuin somaattisen terveydenhoidon. Iäkkäille suunnattujen palveluiden kokonaisuutta on katsottava laaja-alaisesti ja varmistettava, että elämän muutoskohdissa iäkkäillä on saatavilla psyykkistä tukea matalalla kynnyksellä. Ymmärrys vanhenemisen psykologiasta tukee palvelujen laadukasta toteuttamista ja asiakaslähtöisyyden toteutumista. Myös ikääntyvien hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimien suunnittelussa ja arvioinnissa tarvitaan vanhenemisen psykologiaan liittyvää osaamista. Sote-keskuksissa koko väestön parissa työskentelevien psykologien lisäksi jokaisessa kunnassa tulisi olla käytettävissä ainakin yksi psykologi ikäihmisten palveluiden suunnittelu- ja kehittämistyöhön sekä muiden ammattiryhmien konsultaatioon.

Kysymys 8. Miten vahvistaisitte lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia? Miten torjuisitte nuorten syrjäytymistä?

SEKÄ

Kysymys 10. Millä keinoin nostaisitte suomalaisten osaamis- ja koulutustasoa? Millä keinoin vahvistaisitte varhaiskasvatusta ja perusopetusta niin, että jokainen perusopetuksesta valmistuva nuori omaa riittävän luku-, kirjoitus- ja laskutaidon? Miten vahvistaisitte kulttuurialan toimintaedellytyksiä? Miten tukisitte liikunnallisen elämäntavan yleistymistä?

Laki edellyttää varhaiskasvatukselta lapsen ikätasoisten tarpeiden täyttämistä. Vuoden 2021 lopussa hyväksytty lakimuutos toi kolmiportaisen tuen myös varhaiskasvatukseen. Uudistus oli hyvä ja tarpeellinen, mutta ei kuitenkaan varmista tarvittavia psykologipalveluja varhaiskasvatuksessa, sillä niitä ei kirjattu velvoittavina lakiin. Erityisesti alle kolmevuotiaiden haasteiden tunnistaminen, seuranta ja arviointi vaatii ehdottomasti vahvaa, jatkuvaa moniammatillisuutta. Lasta tulee tukea hänen arkiympäristössään, eli varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen psykologin ensisijainen tehtävä on konsultoida varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja johtoa sekä osallistua suunnittelu- ja kehittämistyöhön. Lisäksi psykologin asiantuntemusta tulee tarpeen mukaan voida hyödyntää päiväkodin arjessa. Varhaiskasvatuksen psykologi on lapsen kehityksen asiantuntija, joka tuo moniammatilliseen tiimiin tietoa ja ymmärrystä lapsen oppimisesta, tunnesäätelystä ja tarkkaavuudesta, ryhmä- ja kaveritaidoista sekä hyvinvoinnin edistämisestä, ongelmien ehkäisystä ja varhaisesta toiminnasta kehitys- ja kasvatusongelmissa. Jotta herkimmässä kehitysvaiheessa oleville lapsille ja heidän perheilleen voidaan varmistaa tarvittava tuki, varhaiskasvatuksen psykologeista tulisi tehdä lakisääteisiä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki takaa psykologin ja kuraattorin esiopetukseen, peruskouluun sekä lukioihin ja ammattioppilaitoksiin. Varhaiskasvatus on täysin eriarvoisessa asemassa muiden kouluasteiden kanssa. Varhaiskasvatuslakia tulisi täydentää siten, että psykologi sisältyy varhaiskasvatuksen perushenkilöstöön vastaavalla tavalla kuin siellä on mainittu varhaiskasvatuksen erityisopettaja. 

Oppilas- ja opiskeluhuolto perusopetuksessa sekä toisella asteella ovat siirtyneet hyvinvointialueiden vastuulle 1.1.2023 alkaen. Oppilas- ja opiskeluhuollon keskeinen tehtävä on lakisääteisesti ennaltaehkäisevä yhteisöllinen työ. Hyvinvointialueet tarvitsevat tukea siinä, että palveluiden siirtyminen niiden vastuulle saadaan sujumaan hyvin, ja lakisääteiset palvelut jatkossa toteutuvat. Palveluiden saatavuutta ja lakisääteisiä määräaikoja sekä lakiin vuonna 2021 kirjattujen kuraattoreita ja psykologeja koskevien henkilömitoitusten toteutumista on seurattava. Siirtymäajan päättyessä 1.8.2023 yhtä psykologia kohti voi olla korkeintaan 780 oppilasta tai opiskelijaa. Terveydenhuollon organisaatiorakenteen tulee tukea lasten ja nuorten hyvinvointia ja työnjaon terveydenhuollon ja oppilas- ja opiskeluhuollon välillä tulee olla selkeä ja yhteistyön sujua sujuvasti yli organisaatiorajojen.

Jotta työurat voivat pidentyä ja yhä useampi suomalainen voisi suorittaa korkeakoulututkinnon, on myös huolehdittava korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista ja opiskelukyvystä. Korkeakouluissa opintopsykologin tehtävä on ennaltaehkäisevä ja yhteisöllinen opiskeluhuolto. Opintopsykologi kiinnittää erityistä huomiota opiskelukykyyn vaikuttaviin tekijöihin, kuten opiskelijan omiin voimavaroihin, terveyteen, opiskelutaitoihin sekä opiskeluympäristöön ja -yhteisöön. Psykologit voivat olla mukana myös koko organisaatiota koskevassa kehittämistyössä ja erilaisissa moniammatillisissa työryhmissä ja verkostoissa, kuten opiskeluhyvinvointiryhmät, opintojen ohjaukseen, opetuksen kehittämiseen ja saatavuuden edistämiseen liittyvät työryhmät sekä korkeakoulun turvallisuus- ja kriisiryhmät. Tällä hetkellä laki ei velvoita korkeakouluja tarjoamaan opintopsykologien palveluja opiskelijoille. Monissa korkeakouluissa opintopsykologeja ei ole riittävästi tarpeeseen nähden, tai näitä palveluja ei ole lainkaan. Tämä asettaa eri korkeakouluissa opiskelevat eriarvoiseen asemaan.

Kysymys 11. Oletteko sitoutuneet parlamentaarisen TKI-ryhmän hyväksymään tavoitteeseen nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä? Sitoudutteko varmistamaan, että Suomessa on riittävästi osaajia tutkimus- ja kehittämistyöhön?

Osaajien riittävyys ja osaamisen oikea kohdentaminen on keskeinen haaste tulevalla vaalikaudella. Olemassa olevan koulutuksen hyödyntäminen ja kehittäminen riittävän resurssoinnin myötä on keskeistä. Teknologian kehitys on mullistanut ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja siirtänyt painopisteen vahvemmin psyykkistä toimintakykyä kuormittavaan asiantuntijatyöhän. Tähän muutokseen on kyettävä vastaamaan riittävällä koulutuksella. Psykologiatieteen tuottaman tiedon hyödyntäminen on nykytyöelämässä keskeistä ja tutkimus- ja opetustoiminnalla on oltava riittävät resurssit, jotta voimme vastata tulevaisuuden työelämän haasteisiin. 

Psykologian maisterien valmistumista viivästyttää tällä hetkellä pula harjoittelupaikoista. Monella työnantajalla olisi halu ja tarve ottaa psykologian harjoittelijoita vastaan, mutta erityisesti julkisella sektorilla harjoittelun kulut estävät harjoittelijoiden vastaanottamisen. Psykologian maisteriopintoihin kuuluvan harjoittelun rahoitus tulisi kattaa valtion rahoituksella vastaavalla tavalla kuin lääketieteen opiskelijoiden terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuva opetus sekä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvästä ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta aiheutuvat kustannukset.

Lisäksi psykologian erityisasiantuntijoiden saatavuuden kannalta on tarpeen palauttaa psykologien nykyisin maksulliset erikoispsykologikoulutukset opiskelijalle maksuttomiksi, samaan tapaan kuin sosiaalityön erikoistumiskoulutus ja lääkärien erikoistuminen. Erikoispsykologikoulutuksen voi käydä kuudelta eri alalta, jotka ovat neuropsykologia, kliininen mielenterveyspsykologia, lapset ja nuoret, terveyspsykologia, työ- ja organisaatiopsykologia sekä psykoterapia. Erikoispsykologikoulutus on laajuudeltaan 70 op ja on suunniteltu suoritettavaksi kolmessa vuodessa työn ohessa. Erikoispsykologeja valmistuu noin 150 kolmen vuoden välein. Erikoispsykologikoulutus oli aiemmin maksuton tieteellinen jatkokoulutus, joka tuotti psykologian lisensiaatin tutkinnon. 

Kysymys 12. Millä keinoin olisitte valmiita keventämään ihmisille, yrityksille ja julkiselle sektorille normeista ja byrokratiasta aiheutuvia kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa?

Vaalikauden aikana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työnjakoa on syytä tarkastella. Byrokratiasta aiheutuvat kustannukset ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa merkittäviä ja vaikuttavat myös alan veto- ja pitovoimatekijöihin. Luonnollisesti puhuttaessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tarvitaan kansalaisten terveyden ja turvallisuuden turvaamiseksi myös vahvaa säätelyä ja normeja, mutta työnjaon tarkastelu eri ammattiryhmien välillä on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Lisäksi tulee arvioida mahdollisuutta poistaa tarpeettomia pullonkauloja palveluihin ohjautumisen näkökulmasta, kuten automaattisia vaatimuksia lääkärin laatimista lähetteistä ja lausunnoista palveluihin ohjaamiseksi jopa saman organisaation sisällä. 

Esimerkiksi työterveyshuollossa työterveyspsykologien ammattihenkilöstatus mahdollistaisi palvelujen tuottamisen matalalla kynnyksellä ilman tarvetta erilliseen lähetteeseen, mikäli työntekijä tarvitsee tukea mielenterveyteen liittyvissä haasteissa. Psykologit ovat myös usein keskeisessä roolissa psykososiaalisten hoitojen tarpeen arvioinnissa mielenterveyspalveluissa, jolloin olisi perusteltua, että he voivat tarvittaessa myös ohjata asiakkaita eteenpäin saamaan arvioon pohjautuvaa varhaisen vaiheen psykososiaalista hoitoa, kuten psykoterapiaa, yhteistyössä hoidosta vastaavan lääkärin kanssa.

Kysymys 14. Miten edistäisitte talouskasvua, elinvoimaa sekä yritysten ja yrittäjien toimintaedellytyksiä koko Suomessa? Miten vahvistaisitte Suomen houkuttelevuutta investointikohteena?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen monikanavarahoituksen purkamista käsiteltiin parlamentaarisessa työryhmässä syksyllä 2021. Myös Kelan nykyisin järjestämän vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian siirto hyvinvointialueiden vastuulle nousi esille. Monikanavarahoituksen mahdollisen purkamisen valmistelussa on tärkeää pitää huolta sekä hoidosta että kuntoutuksesta. Lähtökohtana tulee olla rinnakkaisten, toisiaan tukevien järjestelmien kehittäminen. Hyvinvointialueella hoidetaan mielenterveyden ongelmia, kun taas kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa ja tukea työ- ja opiskelukykyä. Kuntoutuspalveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuun tulee säilyä Kelassa.

Kuntoutuksen rahoitus- ja järjestämisvastuun siirron riskinä olisi, että siihen varatut rahat saattavat ohjautua hyvinvointialueen muihin tarpeisiin. Monikanavarahoituksen purkamisen vaikutuksia erityisesti pieniin yrityksiin ei ole arvioitu riittävästi. Pien- ja yksinyrittäjiä on tärkeä kohdella yhdenvertaisesti suurempien yritysten kanssa esimerkiksi kuntoutuspalveluiden hankinnoissa, jotta palveluiden saatavuus asiakkaille voidaan turvata.

Kysymys 21. Miten vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta ja oikeusvaltiota? Oletteko sitoutuneet oikeusjärjestelmän ja poliisin toimintakyvyn takaavien resurssien varmistamiseen? Millä keinoin torjuisitte jengi- ja nuorisorikollisuutta?

Kansalaisten psyykkinen hyvinvointi on keskeinen vaikuttava tekijä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistamisessa. Kansalaisten psyykkinen resilienssi on keskeistä mahdollisissa kriiseistä selviytymisestä. Tämä vaatii vahvaa panostusta ennaltaehkäisyyn sekä toimivaa palvelujärjestelmää, joka toimii niin kriiseissä kuin normaaliolosuhteissa. 

Psykologien osaamisen hyödyntäminen on osa ratkaisua jengiytymisen ja nuorisorikollisuuden torjunnassa, sillä ilmiöt ovat osaltaan vahvasti ihmisen kasvuun ja kehitykseen sekä yhteenkuuluvuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksiin liittyviä. Näiden ilmiöiden ennaltaehkäisy vaatii riittävää resurssointia esimerkiksi oppilas- ja opiskeluhuollossa jokaisella koulutusasteella sekä kattavia perhepalveluja.  

Lisäksi ammattilaisten riittävän osaamisen ja saatavuuden varmistaminen on keskeistä, sillä koulutuksen järjestäminen mahdollisessa kriisitilanteessa ei ole enää mahdollista tai on merkittävästi myöhässä. 

Kysymys 22. Sitoudutteko yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen rakentamiseen? Sitoudutteko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen?

Yhdenmukaisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden sekä koulutusmahdollisuuksien turvaaminen asuinpaikasta riippumatta luo edellytykset tasa-arvoiselle yhteiskunnalle. 

Mielenterveyden näkökulmasta keskeistä on pyrkiä valtion ohjauksella varmistamaan, että hyvinvointialueilla on saatavilla riittävät mielenterveyspalvelut niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossa ja kuntoutuspalveluissa. Hyvinvointialueiden yleiskatteellinen rahoitus yhdistettynä sote-muutoskustannuksiin, tiukkaan rahoitusraamiin, ikääntyvään väestöön sekä kasautuneeseen hoitovelkaan muodostavat riskin mielenterveyspalveluiden saatavuudelle ja kehittämiselle. Palveluja tarvitsevilla henkilöillä tulee olla oikeus riittäviin ja tarpeenmukaisiin palveluihin.

Jari Lipsanen
Puheenjohtaja
Suomen Psykologiliitto ry
jari.lipsanen@psyli.fi         

Vera Gergov
Ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö
Suomen Psykologiliitto ry
vera.gergov@psyli.fi