Suomen Psykologiliitto vaatii: Psykologipalvelut saatava Sote-keskuksiin ja kuntoutuspsykoterapian tulevaisuus turvattava

Psykologien ydinosaamista on myös tutkia ja arvioida asiakkaiden psyykkistä kuormitusta aiheuttavia ja ylläpitäviä tekijöitä. Psykologien asiantuntemukseen kuuluu ohjata asiakasta oikea-aikaisesti hänelle tarpeelliseen hoitoon tai kuntoutukseen.

Psykologin konsultaatiomahdollisuus myös muille terveydenhuollon ammattilaisille auttaa ennaltaehkäisemään ja tunnistamaan alkavia mielenterveyden ongelmia riittävän varhaisessa vaiheessa sekä tukee oikean hoitomuodon valinnassa.

Myös somaattisten sairauksien hoitamisessa tulee huomioida psykologinen näkökulma, joka on tarpeellinen esimerkiksi asiakkaiden motivoimiseksi hoitotoimenpiteisiin ja elämäntapamuutoksiin.

Kelan kuntoutuspsykoterapia säilytettävä

Kuntoutuspsykoterapia tulee säilyttää Sote-uudistuksessa Kelan hallinnoimana erillisenä terveydenhuoltoa täydentävänä osana, jota kehitetään yhtenä kokonaisuutena.

Kuntoutuspsykoterapiaan pääsyn kriteerien tulee olla myös jatkossa valtakunnallisesti yhtenäiset, ja asiakkailla tulee säilyä aito valinnanvapaus palveluntuottajan suhteen.

Mikäli kuntoutuspsykoterapiaan tarkoitettuja varoja hallinnoidaan valtakunnallisen Kelan sijaan 18 maakunnassa, on riski, että edellä mainitut seikat eivät toteudu ja psykoterapiaan suunnattuja varoja siirtyy muiden palveluiden rahoittamiseen, mikä entisestään heikentäisi lakisääteisen psykoterapian saatavuutta.

Matalan kynnyksen psykologipalvelut Sote-keskuksissa

Mielenterveys on keskeinen osa terveyttä. Psykologi on koulutettu mielenterveyden arviointiin ja hoitoon. Psykologin vastaanotolle tulee päästä yhtä vaivattomasti kuin somaattisen sairauden tutkimuksiin silloin, kun yksilö kokee elämänkriisejä tai sairastuu psyykkisesti. Työkyvyttömyyttä aiheuttavat eniten juuri mielenterveyden häiriöt (41 %). Psykologinen näkökulma on olennainen myös tarkasteltaessa somaattisten sairauksien syntyä ja hoitamista (esim. stressin vaikutus sairastumiseen, motivoituminen hoitoon, elämäntapamuutokset). Psykologien ydinosaamista on tutkia ja arvioida asiakkaiden psyykkistä kuormitusta aiheuttavia ja ylläpitäviä tekijöitä sekä ohjata tarpeenmukaisten hoito- ja kuntoutuspalveluiden piiriin.

Sote- ja maakuntauudistuksessa on tärkeä huolehtia, että maakunnissa on tarjolla kaikenikäisille kansalaisille matalalla kynnyksellä psykologin osaamista. Mahdollisuus konsultoida psykologia pitää olla myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten käytössä ensisijaisesti moniammatillisen työryhmän osana. Konsultaatiomahdollisuus esimerkiksi Sote-keskuksissa auttaa ennaltaehkäisemään ja tunnistamaan alkavia mielenterveyden ongelmia varhaisessa vaiheessa sekä ehkäisee tarpeettomia lähetteitä, jolloin resurssit kohdentuvat nykyistä paremmin.

Lievissä ja keskivaikeissa mielenterveyden häiriöissä psykososiaalisen hoidon tulee olla ensisijainen hoito. Asiakkaille tulee ensin tarjota kevyempää hoitoa kuten psykologin keskusteluhoitoa tai ryhmämuotoista hoitoa, tai lyhytkestoista psykoterapiaa. Mikäli se ei ole riittävä tuki, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai kuntouttavien palveluiden piiriin. Hoitovalikoimassa tulee olla sekä lyhytkestoisia että pitkiä psykoterapioita. Monille asiakkaille psykologin antama hoito tai lyhytkestoiset psykoterapiat ovat riittävä apu, kun niihin ohjataan kyllin varhaisessa vaiheessa. Nykyisellään hoito alkaa usein liian myöhään.

Psykoterapian saatavuus

Suomessa kunnat on velvoitettu tarjoamaan asukkailleen tarvittavat mielenterveyspalvelut, mukaan lukien psykoterapia. Lakisääteisestä järjestämisvastuusta huolimatta aikuis- ja ikääntyvän väestön psykoterapian saatavuus julkisen terveydenhuollon kautta on nykyisin heikkoa ja vaihtelee eri puolilla maata. Julkisessa terveydenhuollossa on keskitytty hankkimaan pääasiassa lyhytkestoisia psykoterapioita, jos niitäkään; pitkiä tai intensiivisiä psykoterapioita on ollut saatavilla lähinnä Kelan tarjoaman kuntoutuspsykoterapian muodossa. Julkisen sektorin hankkimien psykoterapioiden määrästä ei tällä hetkellä ole saatavilla kattavaa tietoa, mutta se on merkittävästi pienempi kuin Kelan kautta tuettujen kuntoutuspsykoterapioiden määrä.

Psykoterapia on erittäin vaikuttava hoitomuoto: psykoterapiaa saaneiden asiakkaiden tilanne on hoidon jälkeen parempi kuin 80 %:lla ilman hoitoa jääneistä asiakkaista. Vaikka sen saatavuus on viime vuosina parantunut, saatavuutta pitää edelleen parantaa erityisesti varhaisessa vaiheessa osana perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Tämä edellyttää psykologin hoidon ja psykoterapiapalveluiden porrastamista sekä resurssien kohdentamista myös perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon, ei kuntoutuspsykoterapian lakkauttamista tai yhdistämistä osaksi sairaudenhoitoa.

Toimivan porrasteisen järjestelmän avulla varmistetaan, että kuntoutuspsykoterapiaan ohjautuvat aidosti ne asiakkaat, joiden kohdalla ei ole kyse sairaudenhoidosta vaan työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämiseen keskittyvästä psykoterapiasta. Kuntoutuspsykoterapiassa tulisi nykyistä enemmän arvioida kyseiselle kuntoutujalle tarvittavan psykoterapian kestoa ja purkaa nykyinen viiden vuoden karenssi psykoterapiajaksojen välissä. Karenssiaika herkästi pidentää psykoterapiajakson kestoa, koska kynnys lopettaa psykoterapia kasvaa voinnin uudelleen heikkenemisen pelossa.

Suomeen tulee myös rakentaa valtakunnallisesti yhtenevät kriteerit psykoterapioiden arviointiin ja seurantaan, koska systemaattiset hoito- ja seurantajärjestelmät parantavat tutkimusten mukaan asiakkaiden ennustetta.

Kelan järjestämän kuntoutuspsykoterapian asema

Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) perusteella. Aiemmin harkinnanvaraisena kuntoutuksena korvattu kuntoutuspsykoterapia siirtyi Kansaneläkelaitoksen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi vuoden 2011 alusta. Järjestämisvastuun siirtäminen maakuntiin edellyttäisi muutoksia terveydenhuoltolainsäädäntöön. Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea ja parantaa kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä. Kelan selvityksen mukaan psykoterapian on todettu ylläpitävän masentuneiden työkykyä paremmin kuin muiden kuntoutustoimenpiteiden.

Vuonna 2016 kuntoutuspsykoterapiaa sai yhteensä 31 410 henkilöä, ja siihen käytettiin yhteensä noin 58 miljoonaa euroa. Suhteessa edellisvuoteen kuntoutujia on noin 4000 enemmän, ja kustannukset ovat kasvaneet peräti 46 %. Psykoterapian tarve on siis merkittävästi kasvanut. Toisaalta kuntoutuspsykoterapialla todennäköisesti paikataan puuttuvaa varhaisempaa psykoterapiahoitoa. Joka tapauksessa on kiistatonta, että psykoterapian tarve osana kuntoutusjärjestelmää on ilmeinen ja jatkaa kasvuaan.

Kuntoutuspsykoterapia tukee työurien pidentämistä

Työmarkkinajärjestöistä koottu eläkeiän nostamisesta sopinut asiantuntijaryhmä on katsonut kuntoutuspsykoterapian edesauttavan työurien pidentämistä, ja Kelan korvaustasoa nostettiin vuoden 2016 alusta lähtien, jotta psykoterapiakuntoutus mahdollistuisi yhä useammalle. Vuoden 2017 eläkesopimuksen mukaisesti hallitus on sitoutunut yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa kehittämään kuntoutuspsykoterapiaa. Lisäksi työllisyyspaketin osana on tehty sopimus, että myös muiden kuin lääkärien antamat lyhyet psykoterapiahoidot tulevat sv-korvauksen piiriin. Tämä uudistus loisi tasavertaisuutta sekä kansalaisille että eri terveydenhuollon ammattiryhmille, ja se tulee nyt panna täytäntöön.

Nykyisen Kelan kuntoutuspsykoterapiatuen tarkoitus on täydentää terveydenhuoltopalveluita, ei korvata niitä. Tuki on tarkoitettu nimenomaan työ- ja opiskelukyvyn ylläpitoon, ei varsinaiseen sairaudenhoitoon. Kuntoutuspsykoterapia rahoitetaan sairaanhoitovakuutuksen kautta. Sairaanhoitovakuutuksen menoista 55,1 % rahoitetaan palkansaajien, yrittäjien ja etuudensaajien vakuutusmaksuilla. Näitä varoja ei voida siirtää palkansaajilta ja yrittäjiltä maakunnan jaettavaksi, joten vastaava lisärahoitus jouduttaisiin osoittamaan valtion varoista. Maakunta taas voisi päättää itsehallintonsa mukaisesti käyttää varoja kuntoutuspalveluiden sijaan muihin tarkoituksiin. Soteuudistuksen yksi päätavoitteista on monikanavaisen rahoitusmallin purkaminen, mutta tätä ei tule tehdä kuntoutujien kustannuksella.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on säilytettävä

Kelan tuottamassa kuntoutuspsykoterapiassa toteutuu jo nykyisellään soteuudistuksen tavoite valinnanvapaudesta, sillä asiakkaalla on mahdollisuus valita palveluntuottaja valtakunnallisesta Kelan rekisteristä. Vaikka psykoterapeutit eivät ole alueellisesti tasaisesti jakautuneet, niin esimerkiksi videovälitteisyys mahdollistaa psykoterapiapalveluiden saatavuuden myös alueilla, joissa psykoterapeutteja on heikommin tavattavissa.

Asiakkaan valinnanvapaus uhkaa uudistuksessa kaventua maakuntien kilpailuttaessa palvelut tarpeidensa mukaisesti todennäköisesti toisistaan poikkeavilla kriteereillä. Psykoterapeutin, joka haluaisi myös jatkossa tuottaa palveluita useamman maakunnan alueella, tulisi jatkossa osallistua useampaan kilpailutukseen. Pienten palveluntuottajien ja ammatinharjoittajien mahdollisuudet toimia palveluntuottajina on turvattava paremmin kuin nyt on esitetty.

Vaikka kuntoutuspsykoterapiaprosesseissa on kehittämisen varaa, nykyisen valtakunnallisen järjestelmän purkaminen ja hajauttaminen 18 osaan ei edistä laadukkaan ja yhdenvertaisen psykoterapian ohjaus- ja seurantajärjestelmän kehittämistä. Päinvastoin se hankaloittaisi kehitystyötä ja kasvattaisi kustannuksia. On myös vaarana, että varat jotka tällä hetkellä lakisääteisesti ohjataan kuntoutuspsykoterapiaan eivät enää kohdentuisi spesifisti psykoterapiaan, jolloin psykoterapian saatavuus heikentyisi entisestään. Tällöin on riskinä, että myös työkyvyttömyydestä aiheutuvat menot kasvavat.

Helsingissä 15.9.2017

Annarilla Ahtola, PsT, erikoispsykologi

Puheenjohtaja

Suomen Psykologiliitto ry

annarilla.ahtola@psyli.fi

Gsm 040 6877677

Vera Gergov, PsL, erikoispsykologi, psykoterapeutti

Ammattiasioista vastaava psykologi

Suomen Psykologiliitto ry

vera.gergov@psyli.fi

Gsm 040 8098028